”Noin minä sen sitten pilän ”, sanoi entinen seppä kun peilin edessä koko aamun oli suutaan asetellut ennen naimaanlähtöään.
Ja perimätieto kertoo edelleen, että peilinä oli ”längenpuolikkaan ruomunreikään pantu peilinlasi”. Nykyaikaisittain: länkipeili.
Länkipeili on nykyisin yhä yleisemmäksi käynyt erikoinen käyttö- ja koruesine; koruesine, milloin on kooltaan pieni. Länkipeili on ravikilpailujen ja muiden maatalousalan kisojen arvostettu ja haluttu palkintoesine.
Se kiinnitetään kotona kiireen vilkkaa peräkamarin tai pirtin seinälle, mutta yhtä lailla tyttärien huoneeseen. Längelmäen Mikkolassa näin länkipeilin teinitytön pukeutumispöydällä, – ”ja käyttää sitä meidän äitikin”, tyttö uskoi.
Tuolloin oli peilin taakse kiinnitettynä tuki, jolloin kuvastin oli myös pöytäpeili. Pieniin pyhä- ja ajelulänkiin tehtyjä siroja, kirkkain, jopa vallattomin värein maalattuja länkipeilejä tapaa jo tavaratalojen osastoilla.
Ilmajoelta Oriveden Höllöön taannoin muuttanut maanviljelijä – aikoinaan tunnettu painija ja hevosenkasvattaja – Pertti Jussila on aikansa kuluksi, ja nykyisin tilauksesta vartavasten, rakennellut länkipeilejä. Niitä on talon huoneiden seinillä monta, yksi on Sisko-tyttären omassa käytössä tämän huoneessa.
Niin ikään valmistaa Jussila, monitaitoinen nikkarismies kun on, metalliseen hevosenkenkään sovitettuja peilejä ja valokuvatelineitä. Mutta ei tässä kylliksi: Jussilan pöydällä on kuparipakotustöitä, mm. moninkertaisen ravikuningas Ero-Lohkon juoksukuva!
”Aloin huvikseni, ja nyt teen länkipeilejä jatkuvalla syötötllä, – milloin saan vanhoja länkiä ostaa. Niistä on näet puute. Hevosenvaljaat alkavat hevosten myötä kadota, ja sitäpaitsi taloissa halutaan ainakin paremmat länget tallettaa muistoesineinä. Länget on puhdistettava, paklattava, maalattava ja kiillotettava, puoliskojen väliin leikattava ja sovitettava peililasi. Ruomujen (rahkeiden) tilalle pantava värikäs nahka, niin ikään harjustin- ja rinnustinremmeiksi. – Kyllä siinä työtä riittää. Länkien väreistä sovin tilaajan kanssa, niin ikään muista yksityiskohdista. Muutamalla kympillä näihin pääsee käsiksi”, kertoo Jussila. -EP
Juttu on julkaistu Oriveden Sanomissa 19.8.1971. Se julkaistaan uudestaan juuri sellaisena kuin se on 50 vuotta sitten lehdessä ollut.
