Riistaneuvoston puheenjohtaja Antti Uotila valotti ansiokkaasti viime lehdessä Pohjois-Hämeen karhutilannetta. Ammattitutkinnon suorittaneena mehiläistarhaajana haluan tuoda myös oman näkemykseni asiaan.
Minusta Suomessa on tilaa karhuille, asumattomia saloja ja selkosia on riittämiin, mutta ne karhut, jotka toistamiseen tekevät pihavierailuja ja käyvät riehumassa mehiläistarhoilla ja rikkomassa rehupaaleja, on saatava pois. Karhut ovat älykkäitä eläimiä, niitä ei pidä aliarvioida. Kun yksi karhu oppii, miten sähköpaimen aitoineen rikotaan, se opettaa taidon pennuilleen ja kavereilleen.
Itse asumme Juupajoen Hirvijärvellä ja ihan suoraan sanottuna, pelkään kaiken aikaa mehiläistarhojeni ja itseni puolesta. Pölyttäjinä mehiläiset ovat tärkeitä maatilamme toiminnalle, meillä on noin 12 hehtaaria luomumarjoja.
Heti herättyäni käyn joka aamu katsomassa, että pihallamme oleva tarha on kunnossa. Pellolla olevilla kahdella muulla tarhalla on riistakamerat, myös ne tarkistetaan ja tarhoilla myös käydään usein. Tarhamme ovat aidattuja ja aurinkokennoilla ladataan niiden sähköakkuja.
Viime keväänä karhut rikkoivat meiltä kaksi pesää. Kyseisen tarhan tyhjensin kokonaan, niin olen tehnyt aikaisemminkin, kun meillä on ollut karhuvahinkoja. Naapurilta, joka on linnuntietä meiltä noin kolme kilometriä, karhu rikkoi keväällä yhden.
Tuhot ovat jatkuneet, naapurilta on mennyt jo neljä tai viisi pesää. Lisäksi Salokunnassakin karhut ovat riehuneet. Myös meidän lähinaapurustossa on karhu käynyt penkomassa kaksi maa-ampiaispesää sekä repimässä heinäpaaleja.
Mehiläisten ruokinta-aika on nyt lopuillaan. Pesälle mennessäni mietin, että jos siellä lymyää karhu, joka arvelee pesää saaliikseen ja minä pidän pesää omana hoitopesänäni. En halua joutua moiseen ristiriitatilanteeseen.
Toimittaja ja ammattimehiläistarhaaja
Seija Halme, Luomutila Henkireikä,
Juupajoki
