Keskustelu ilmakehästä ja sen muutoksista on leijunut Suomessa hysterian alueella. Viimeaikaiset säätilat ovat herkimpien mielissä muodostaneet katastrofin.
Ilmatieteen laitoksen sivustoilla on nähtävissä mitatut vuosien keskiarvolämpötilat. Niiden perusteella voi nähdä olemassa olevan tilanteen. Arvuuttelu ja epätiedon esittäminen on luonut käsitteen ilmastohysteria.
Luonto toimii logiikkansa mukaan. Mitä enemmän lämpöä ja auringon valoa, sitä enemmän uppoaa hiilidioksidia kasvustoon. Ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden pitäminen lähes nykyisellään tai korkeintaan kahdessa prosentilla on nykyisen elämän muodon säilymisen kannalta välttämätöntä.
Ajatus perustuu siihen tosiasiaan, joka tunnetaan vihreässä luonnossa yhteyttämisenä. Siinä kasvien lehtivihersolukot sitovat ilman hiilidioksidia auringon valon katalysoimana muodostaen sokereita kasvin tarpeisiin. Samalla vapautuu hiilidioksidista happi.
Lämmön vaikutuksen on jokainen metsässä liikkuja voinut havaita yllättävän pitkinä vuosikasvaimina etenkin havupuissa. Samalla tavalla toimivat kaikki puut ja muut viherkasvit. Puun tuottaessa tavanomaista enemmän kasvuvoimaa sitä siirtyy myös runsaammin sienirihmastoon. Tämä on näkynyt tavanomaista suurempana sienisatona.
Ajatellaanpa sitä, että näin tapahtuu koko pohjoisen havumetsävyöhykkeen alueella. Tosin samoilla alueilla palaa myös metsää tuhansia hehtaareja. Paloalueet ovat kuitenkin vain murto-osa koko havumetsävyöhykkeestä. Ne eivät oleellisesti vähennä lämmön kiihdyttämän yhteytysprosessin hiiltä sitovaa ja happea tuottavaa vaikutusta.
Ilmastosta pitää puhua asiallisesti, jotta siihen vaikuttavat toimenpiteen osuisivat oikeaan.
Eelis Pulkkinen
Orivesi
geologi, eläkkeellä
