Oriveden Fortunan U9-joukkueen kiekkojunnut joutuivat katsomaan ihan kirjaimellisestikin ylöspäin tiistain harjoituksissa, kun jäälle heidän kanssaan luisteli itsekin Fortunassa pitkän kiekkouransa aloittanut parimetrinen Atte Pentikäinen.
Joukkue on kerännyt syksyn aikana tähtitarroja hyvin menneistä harjoituksista ja oheisista. Nyt välitavoite tuli täyteen ja oli palkinnon aika. Jäältä mentiin vielä pillimehuille ja joulutortuille Pentikäisen kanssa.
– Oli mahtavaa olla teidän kanssanne tuolla jäällä! Teillä on intoa ja hyvä meininki, hyvä porukka ja hyvät valmentajat. Nauttikaa jääkiekosta ja kehityksestänne, Pentikäinen kehotti.
Hän myös muistutti, että kaikilla harjoituksilla on aina joku syy, miksi ne tehdään – vaikkei aina huvittaisikaan. Valmentajia pitää kuunnella ja kunnioittaa.
– Nämä vanhemmat ja valmentajat ovat täällä teitä varten.
Kysymyksiä urasta
Junnuilla riitti kysyttävää Pentikäisen urasta.
Pentikäinen aloitti kiekkoilun Fortunassa kuusivuotiaana. C-ikäisenä voitetun ulkojäiden SM-kullan jälkeen hän siirtyi Tapparaan. Sieltä matka jatkui monen kotimaan liigaseuran kautta ulkomaille.
– Färjestadsissa pakkiparini oli Fredrik Olausson, joka oli pelannut ensimmäisen NHL-ottelunsa, kun minä olin vasta yksivuotias. Muutenkin joukkueen kaikki muut pelaajat olivat pelanneet änärissä. Kyllä siinä oli Juupajoen poika ihmeissään, Pentikäinen kertoi junnuille.
– Ja arvatkaas, kuka istui kopissa ensimmäisellä Tappara-kaudella vieressäni? hän arvuutteli.
– No?
– Janne Ojanen.
– Olitko vielä silloin Tapparassa, kun Patrik Laine pelasi siellä?
– Tiedätkö mitä? Olin silloin Oulussa, ja ajattelin, että olisin voittanut Suomen mestaruuden, mutta Patrik Laine tuli ja laittoi kiekon maaliin kolmessa välieräpelissä, ja siinä se mun unelmani meni.
Loppuun asti hymy huulilla
Atte Pentikäinen kertoi olevansa onnekas, että hän sai tehdä unelmaansa työkseen.
Hän muistutti junnuille, että heilläkin on mahdollisuudet edetä jääkiekon saralla ihan mihin vain.
– SM-liigan pelureista suurin osa on lähtenyt pieniltä paikkakunnilta.
Pentikäinen näkee itse lähteneensä moneen muuhun kiekkoilijaan verrattuna pienoiselta takamatkalta.
– Mutta minä yritin aina parhaani. Periksi ei anneta ikinä. Mutta muistakaa, että hymyä huulille, jääkiekon pitää kuitenkin olla kivaa!
– Niin ja pelataan loppuun asti, junnutkin sen tietävät.
Pelikaverit parasta
Myös muistot kasvattajaseura Fortunasta ovat lämpimät. Treeneihin tultiin Korkeakoskelta vuosikaudet yhdessä nykyisen U9-joukkueen valmentajan Harri Suosaaren kanssa.
– Jostain me kyydin aina löysimme. Omille vanhemmille täytyy hattua nostaa. Kyllä itsekin kolmen lapsen isänä haluan keksiä sellaisen jutun, jossa saan olla mukana. Mä en voi mihinkään cheerleadingiin mennä, mieluummin otan vaikka tenniksen sitten, hän naurahtaa.
Erityisesti hän muistelee Fortunan hyvää joukkuehenkeä.
– Pikkupoikina kävimme Harrin kanssa aina pelaamassa tuossa Yläkentällä. Jääkiekko on hauskaa, mutta parasta siinä ovat pelikaverit ja kaikki jääkiekon myötä tulleet ystävyyssuhteet. Lämmöllä muistelen näitä aikoja.
Yksi valmentajakin on jäänyt erityisesti mieleen.
– Hiltusen Maunolle vieläkin hattu ylös, että miten hän on jaksanutkin sellaista porukkaa kaitsea. Ne ovat niin hienoja juttuja ja hetkiä!
– Kuka teki eniten maaleja, kun pelasit Fortunassa, junnut utelevat.
– Kyllähän se varmaan ihan fakta on, että Harri teki eniten maaleja, mutta ennen kaikkea meillä oli yhteishengeltään todella hyvä joukkue.
– Oliko teillä hyvä mokke?
– Oli, meillä oli sellainen Ripatin Ville, joka pelasi tosi hyvin. Kakkosmaalivahtina oli Kivelän Olli. Hän oli sellainen naurattaja, joka piti huolen, ettei olla liian tosissaan.
Yhteinen sopimus loppukaudeksi
Pentikäinen kysyi junnuilta, mitä he tällä kaudella vielä haluaisivat saavuttaa ja kokea yhdessä.
Ensimmäinen otteluvoitto on vielä jäänyt odotuttamaan, vaikka lähelle onkin jo päästy. Tärkeää olisi sekin, että pelattaisiin joukkueena.
Pentikäinenkin muisteli, että kerran kahden erän jälkeen, kun Fortuna oli johdossa, pelaajat alkoivat suunnitella voittokasan muodostamista pelin jälkeen. Pikkujunnut taisivat tunnistaa tilanteen. Näin on saattanut joskus käydä heillekin.
Pentikäisen kanssa he sopivat yhdessä tavoitteen kevätkaudelle.
– Sovitaanko, että voitatte enemmän pelejä kuin häviätte? Mutta pääasia kuitenkin on, että teillä on kivaa ja pilke silmäkulmassa eikä ketään kiusata.
– Tulisinko mä kevätkaudella vielä toisen kerran teidän kanssanne jäälle?
– Jooooooooo!
