Tämä on se päivä, jolloin on aika heittää arkihuolet painamasta. Tämä on se päivä, kun koko ihmiskunta on kutsuttu seimen äärelle hämmästelemään joulun ihmettä ihmiseksi tulleesta Jumalasta.
Sana ”ihme” liittyy jouluun oleellisella tavalla ja siitä juontuu verbi ”ihmetellä”, joka kuvaa hyvin, mikä on pienen ihmisen paikka joulun sanoman äärellä. Järki ei nimittäin riitä selittämään, kuinka Joulun lapsessa Jumalan rakkaus tulee lähelle ja konkreettiseksi.
Ihmiseksi syntynyt Jumala tarjoaa pelastuksen koko ihmiskunnalle ja sellaista rakkautta ei voi täysin edes ihmisen järjellä tavoittaa.
Ihmettelyyn liittyy oleellisesti tuntemus selittämättömyydestä ja tuntemattomuudesta. Tuntemattomuuteen sekoittuu usein mukaan myös pelottavuutta.
Vaikka joulun sanoma on lähtökohtaisesti iloinen, tuntemattoman pelko on myös läsnä jouluevankeliumissa. Paimenetkin pelkäsivät järjelle käsittämättömiä tapahtumia, kun enkeli ilmestyi kertomaan suurta uutista seimeen syntyneestä lapsesta.
Pelon ja ihmettelyn vastapainoksi joulupäivän evankeliumi tarjoaa lupauksen varmuudesta. Se lupaus on, että valo loistaa pimeydessä ja se valo valaisee jokaisen ihmisen.
Siinä on se joulun valo ja joulun ihme. Ihmeiden ei lopulta tarvitse olla puhtaasti järjellä tavoitettavissa, vaan jouluna saa olla rauhassa hämmästelijän roolissa.
Vaikka järki ei pystyisi selittämään joulun tapahtumia, on armollista, kun voi vain luottaa siihen, että ensimmäinen joulu oli osa suunnitelmaa, jossa Jumalan rakkaus tuli näkyväksi ihmiskunnalle.
Siunattua joulua sinulle!
Esa-Pekka Helanne
Kirjoittaja on seurakuntapappi Kotka-Kymin seurakunnasta, aviomies ja optimisti
