Kaamean, kilometrien päähän näkyvän jättiläissoihdun tavoin paloi Oriveden kirkonkylän työväenyhdistyksen toimitalo, Kultavuoren työväentalo lauantaina parissa tunnissa käyttökelvottomaksi. Jäljelle jäi hiiltyneitä seiniä ja irtaimistorojua.
Liekit nielivät näet myös talon irtaimiston: tuolit ja näyttämölaitteet, jonkin verran yhdistyksen arkistomateriaalia sekä Puusepänliike Virtasen ja Jokisen talossa olleen omaisuuden. Tulen räjähdysmäisen nopea leviäminen rutikuivassa talovanhuksessa esti irtaimiston pelastamistyön miltei tyystin; vain pari tuolia sekä yrityksen kirjoituskone ja puhelin ehdittiin temmata liekkien ulottuvilta.
Työväenyhdistyksen taloudenhoitaja, toim.johtaja Herman Saarisen kertoman mukaan olivat tuhoutuneen talon vakuutukset 45.000 mk ja irtaimiston 5.000 mk. Virtasen ja Jokisen yrityksen koneet, laitteet ja raaka-aineet oli vakuutettu 20.000 markasta, minkä arvellaan vastaavan vahinkoja.
Lue lisää: Kaikki 50 vuotta sitten -jutut löytyvät Silloin ennen -sivustolta.
Pakkasessa ja pimeydessä suoritetussa sammutustyössä ei tapahtunut vahinkoja, vaikkakin runsas katsojakunta oli jäädä sammutusväen jalkoihin. Yhteen otteeseen oli vedenpaine laskea liiaksi, mutta asia korjaantui, kun Paltanmäen vesisäiliön katastrofihana avattiin; tiettävästi toisen kerran säiliön historian aikana.
Mutta oli eräillä onneakin: vain kaksi päivää aiemmin oli Arvo Vanha-Eskolan perhe muuttanut työväentalon tilapäisistä suojista upouuteen taloonsa kivenheiton päähän, ent. Branderin mäkeen. Tuli ei sinne saakka yltänyt, mutta sammutusvettä valui pihaan saakka…
Räjähdysmäinen alku
Palon havaitsi työväentalon naapurina asuva teini Kari Kortekangas suorittaen kansakoulun puhelimesta hälytyksen klo 19.35. Oriveden palokunnan autot saapuivat nopeasti, mutta tulen hillitseminen näytti jo tässä vaiheessa toivottomalta: liekit hulmusivat jo talon itäpään vesikaton yllä, ja kohta romahti muistorikkaan juhlasalin välikatto.
Niin ikään osoittautuivat irtaimiston palastamisyritykset turhiksi. Parissa tunnissa tekivätkin liekit tehtävänsä. Kortekankaan omakotitalo ei ollut vaarassa kun sää oli tyven.
Jälkisammutusta kesti pyhänä puoleen päivään. Moni työväentalon ystävä kävi katsomassa tuttua seurakotiaa, joka nyt tarjosi lohduttoman näyn. Johtaja Saarinen arveli, että ainoa toimenpiden on raunioiden nopea raivaaminen, ja tontin käyttö uusiin tarkoituksiin. Niin ikään päättyi puusepänliikkeen toiminta Kultavuoressa: yrityksen kalusto, mm. sirkkeli, hiomakoneita ja työvälineitä tuhoutui, niin ikään pari valmista ja puolivalmista kalustoa. Myöskin tamperelaisen Atle Laineen viimeistelyä vailla ollut vene paloi.
Vuonna 1910 käyttöön otettu talo oli muutaman viime vuoden aikana osittain vailla vakituista käyttöä; siinä toimi pieniä teollisia yrityksiä ja asunto-osa oli vuokralla. Palon syyksi otaksuvat poliisiviranomaiset juhlasalin palomuurin halkemisen tai sähkövian, sillä tulen todetaan päässeen irti juuri salin ja näyttämön kulmauksesta, jossa tiettävästi oli sähköjohtojen hermokeskus.
Puusepänliikkeen liimoilla ja maaleilla ei liene osuutta, sillä yrityksen maalaamo on toisaalla, kenkätehtaan talossa, ja työväentalossa käytetyt aineet eivät olleet herkkiä syttymään.
Touko Rantala: Taiston talo turvaksi
Iso vahinko oli Oriveden työväenyhdistyksen arkisto-osan tuhoutuminen. Sitä säilytettiin talon näyttämöllä. Onneksi on eräillä yksityisillä omaa aineistoa, ja aikoinaan mm. Eemeli Törmä ja J. R. Silén keräsivät Oriveden työväenliikkeen vaiheiden aineistoa. —
Mutta toimitila paloi, ja nyt on tehtävä uusia suunnitelmia. Yhdistyksen puheenjohtaja, teht. Touko Rantala sanookin, että uutta työväentaloa kirkonkylään on tuskin tarvis – ja mahdollisuuskaan – rakentaa; tällaiset toimitalot kun eivät kannata itseään. Yhdistyksen jäsenkunnan ja muun joukon on nyt turvauduttava kahteen muuhun taloon, Taistoon ja Hirsilän Harjulaan. Kummankin toimintaa on vireytettävä.
J. R. Silen: Aate ja talkooinnostus rakensivat Kultavuoren talon
J. R. Silén muistaa, kuinka hän pikkupoikana seurasi kolmen seuratalon jokseenkin samanaikaista rakentamispuuhaa: nuorisoseurantalo kohosi nykyisen Puistolan asuntotalon paikalle, Suomalaisen Nuijan talo Oriveden Opiston rakennusten rungoksi ja työväentalo Kultavuoren, eli Teerijoen mäkeen.
Nuorisoseuran ja työväenyhdistyksen johto neuvottelivat yhteisen talon rakentamisesta ja alunperin oli talo tarkoitus rakentaa Paltanmäkeen. Teerijoen tilasta kuitenkin sitten hankittiin avara tontti ja monitaitoinen maalari Heikki Mäkelä piirsi talon. Talvella 1908 piirustukset hyväksyttiin ja työ alkoi, mutta rahat loppuivat kohta alkuun ja päästiin vain kehikon puoliväliin.
Myöhemmin Australiaan muuttanut kirvesmies Latomaa (Onnistaipaleelta) urakoi puutyön. Osa hirsistä saatiin lahjana, osa ostettiin ja tavaraa ajettiin talkoovoimin mm. Siitaman-Yliskylän laajasta metsästä. Puu oli kookasta, punasyistä honkaa.
Pälkähästä päästiin – muistaa Silén – kun Kukkulan talon vävy, H. Vuorinen Helsingistä, lainasi työväenyhdistykselle 2 500 markkaa. Laskiaisena 1910 pidettiin vastavalmistuneen talon tupaantuliaiset. Väkeä oli paljon, ohjelmaa runsaasti.
Talvella 1918 osui työväentalon länsipäätyyn valkoisten tykinammus tehden rumaa jälkeä; punaisten suorasuuntaustykki oli samaan aikaan asemissa talon pihassa. 1920-luvun alussa taloa kunnostettiin, ja uudemman kerran vajaat 10 vuotta sitten. Kultavuoren talossa oli juhlasali ja näyttämö sekä ravintola ja vahtimestarin asunto.
Silénin mukaan koko mäki sai aikoinaan nimensä Kultavuori-nimisestä Teerijoen tilan torpparista, jonka rakennukset ovat kansakoulun vanhan opettajanasunnon paikalla.
”Silloin oli aatetta ja innostusta. Vaikka ei ollut rahaa, alettiin rakentaa. Uskottiin asiaan. Nyt on toisin.”
Juttu on julkaistu Oriveden Sanomissa 20.1.1972. Se julkaistaan uudestaan juuri sellaisena kuin se on 50 vuotta sitten lehdessä ollut.
