Siitaman kalastushistoriikki oli keskeisenä aiheena Siitaman Laskiaissunnuntain perinteellisessä kotiseutujuhlassa, joka jälleen oli kerännyt Jukolan täydeltä siitamalaisia – myös paljon entisiä.
Kahvi ja laskiaispullat sekä hernekeitto kuuluivat tietysti ohjelmaan – olihan laskiaissunnuntai. Tilaisuuden järjestelystä vastasi Siitaman Nuorisoseura ja kansalaisopiston Siitama-piiri – ”sieluna” kukas muu kuin Mikkolan Eero.
Lue lisää: Kaikki 50 vuotta sitten -jutut löytyvät Silloin ennen -sivustolta.
Siitaman kalastushistoriikki oli erittäin selvästi, kalakohtaisesti esitettynä Jukolan seinällä. Tauluista selvisi kuka, ja mistä ja milloin oli saanut suurimman kalan ja myös tieto Suomen suurimmista oli esillä.
Myös kalastuksen eri vaiheet oli seikkaperäisesti selitetty.
Kalastusvälineitä oli myös jonkinverran näytteillä, joskin valitettavasti kalanpyydykset tavallisesti mätänevät rantaan, totesi Eero Mikkola esitellessään Siitaman kalastushistoriaa.
Hän esitti myös otteita 1.11.1878 hyväksytyistä kalastussäännöistä. Näistä useat ovat nykyisinkin käyttökelpoisia säännöksiä.
Siitama kuului aikaisemmin Kangasalan kuntaan, josta se vuonna 1928 erotettiin ja liitettiin Oriveden kuntaan. Silloin oli Siitamassa 209 asukasta, kertoi Kangasala-Seuran puheenjohtaja Eero Aro, joka entisen emäpitäjän ja sen kotiseutuyhdistyksen edustajana oli saapunut tervehtimään siitamalaisia ja toi heille myös Kangasalan kunnanjohtajan terveiset.
Puhuja mainitsi, että hän ”on aina katsonut ylöspäin Siitamaan”, sillä sen tekemä kotiseututyö mahtanee olle Suomen ennätys kyläyhteisöjen kotiseututyön alalla. Puhuja esitteli Kangasalaa, historiaa ja nykypäivää.
Historiasta hän mainitsi Kangasalan kolme Kaarinaa: Kaarina Maununtytär, Kaarina Hannuntytär ja Verilinnan Kaarina. Ja tietysti Sakari Topelius, joka Helsingistä Kangasalle koleraa pakoon lähteneenä 20.6.1856 sepitti ”Kesäpäivä Kangasalla” runon.
Kangasala-Seuran lahjana päätoimittaja Aro ojensi Siitaman Nuorisoseuran puheenjohtaja Lassi Kymäläiselle nipun Kangasalan Joulua, jossa käsiteltiin Siitaman eroa Kangasalasta.
Hernekeittotauolla esitti haitarinsoittoa Reino Setälä.
Tottakai oli ohjelmassa näytelmäkin. ”Kosiomies” se oli nimeltään ja sen oli ohjannut Kaarina Mäkinen.
Lopuksi nähtiin vuosisadan alun valokuvia Siitamasta dioiksi kuvattuna. Oli puutarha-, mehiläis- ja leipurikurssikuvia, taloja vanhassa muodossaan ja koululaisia opettajineen ym.
Juttu on julkaistu Oriveden Sanomissa 17.2.1972. Se julkaistaan uudestaan juuri sellaisena kuin se on 50 vuotta sitten lehdessä ollut.
