Suvivirret kaikuivat viimeistä kertaa monen pienen maalaiskylän kansakoulun suojissa viikonvaihteessa pidetyissä koulujen päätös- ja lakkautusjuhlissa. Koulun, kylän kulttuurikeskuksen sulkeminen tunnettiin suurena menetyksenä. Tunnelma oli eron haikeuden sävyttämä Haikeus kuvastui niin salin täyttäneestä juhlayleisöstä kuin puheista. − Eräs lakkauttamiskohtalon kokenut koulu oli, 56-vuoden ajan tietoa jakanut Juupajoen Melli. Sen päätösjuhlaa vietettiin sunnuntaina.
Päätösjuhla alkoi kahvitarjoilulla. Varsinaisen ohjelman aloitti Juupajoen Maamiesseuran torvisoittokunta, joka huolehti tilaisuuden musiikkiohjelmasta. Sitä johti kanttori Raimo Soikka. Oppilasryhmä sytytti juhlan alkajaisiksi sankaritaulun kynttilärivistön, kuoron laulaessa. Oppilaat esittivät juhlan kuluessa myös näytelmän sekä laulua.
Pienen rakkaudella vaalitun kyläkoulun sulkeminen on osa tämän päivän keskittämiseen ja tehokkuuteen pyrkivää yhteiskuntakehitystä. Koulu on tehnyt tehtävänsä, koulu saa mennä. Voisimme valittaa kehitystä ja etsiä menneestä todistuksia tämänkaltaisen koulun tarpeellisuudesta. Voisimme oman koulumme kohdalta luetella suuria saavutuksia sivistystyön saralta. Voisimme kertoa koulumme oppilaista, joiden panos koko kulttuurikuvassamme on ollut merkittävä. Voisimme aloittaa kirjailija Heikki Asunnasta ja päättää viimeisen vuoden aikana tulleisiin tohtoreihin ja maistereihin, sekä samaan taloon tulleeseen 10-laudaturiin, totesi op. Lauri Markkula puheessaan.
Pienet koulut ovat olleet omaperäisiä. Ne ovat aktivoineet oppilaita omatoimisuuteen. Lahjakkuuksia onkin kohonnut niistä esiin enemmän kuin konsanaan isoista kouluista, joissa opetus joudutaan sopeuttamaan massan tarpeisiin.
Tuleva yhteiskunta ei näytä suosivan monipuolista lahjakkuutta. Tuleva koulu joudutaan sopeuttamaan yhä enemmän massan tarpeisiin. Menestymisen valtteja on tulevaisuudessa erikoistuminen. On tiedettävä yhä enemmän ja enemmän yhä vähemmästä ja vähemmästä.
Uskon kuitenkin, että uudistuva koululaitoksemmekin pystyy palvelemaan kansamme opetustarvetta yhtä menestyksellisesti kuin nyt vähin erin historiaan siirtyvä kyläkoululaitos, totesi op. Markkula.
Peruskoulu on tulevaisuuden koulu. Siinä jokaisella on mahdollisuus kehittää itseään ja lahojaan varallisuuteen katsomatta. Demokratisoituva koulu ei lisää yksinomaan oppilaan oikeuksia vaan se lisää myös hänen vastuutaan.
Pienen kansakunnan voima on korkeassa sivistystasossa. Meidän onkin nostettava sivistystasomme keskimääräistä kansainvälistä tasoa korkeammalle mikäli aiomme menestyä kasvavien vaatimusten maailmassa, sanoi Mellin koulun entinen oppilas, maist. Antti Uusi-Rauva tarkastellessaan koulu-uudistusta ja koululaitoksemme tulevia tehtäviä.
Maist. Uusi-Rauva muisteli myös Mellin koulun vaiheita, todeten sen tehneen arvokasta työtä kyläkuntansa hyväksi. Lopuksi hän kohdisti sanansa erityisesti op. Lauri Markkulalle, joka lukuisilla ideoillaan, lehti-, radio- ja televisioreportaaseillaan on nostanut viimeisen 16-vuoden aikana Juupajoen, osin Oriveden seudunkin Suomen kartalle. Maisteri Uusi-Rauvan sanoihin yhtyi toim. Esko Hilska esittäessään Keskisuomalaisen ja paikallisen lehdistön tervehdyksen Riihimäelle siirtyvälle op. Markkulalle.
Johtokunnan muistolahjat opettaja Maija Erärannalle ja Markkulalle sekä vahtimestari Siiri Jokiselle ojensivat johtokunnan puheenjohtaja emäntä Maija Välttilä ja Pirkko Nenonen sekä Tuulikki Isomäki.
Juhla päättyi kirkkoherra Viljo Niemisen loppuhartauteen ja sitä seuranneeseen lipun laskuun.
Aamulla opettajat, oppilasryhmä ja johtokunnan puheenjohtaja kävivät laulu- ja kukkaistervehdyksellä edesmenneiden johtokunnan puheenjohtajien Bruno Marttilan, Emma Perttulan ja Toivo Toivosen sekä op. Herman Erkkilän haudoilla. Koulun kuoro lauloi myös jumalanpalveluksessa
Juttu on julkaistu Oriveden Sanomissa 4.6.1970. Se julkaistaan uudestaan juuri sellaisena kuin se on 50 vuotta sitten lehdessä ollut.
