Suomalaiset ovat kahvinjuojakansaa, mutta kaikki keitetty kahvi ei vaienna kahvihampaan kolotusta, vaan osa siitä päätyy hukkaan. Suomalainen heittää pois keskimäärin 2,5 litraa valmista kahvia vuodessa.
Kahvi onkin yksi merkittävä kotitalouksien ruokahävikin aiheuttaja. Luonnonvarakeskuksen laskemien mukaan eniten, 23 prosenttia, hävikkiä syntyy vihanneksista, juureksista ja perunoista ja toiseksi eniten, 17 prosenttia, hedelmistä ja marjoista. Kahvin, teen ja kaakaon osuus on 15 prosenttia, josta valtaosa on kahvia.
Ruokahävikillä tarkoitetaan alun perin syömäkelpoista ruokaa, joka syystä tai toisesta joutuu jätteeksi. Eniten ruokahävikkiä syntyy kotitalouksissa.
– Koko ruokaketjun hävikki vuodessa on Suomessa noin 360 miljoonaa kiloa, josta yli 100 miljoonaa kiloa syntyy kotitalouksissa, kertoo Hävikkifoorumi-hankkeen hankekoordinaattori Jenni Vainioranta Kuluttajaliitosta.
Ruokahävikkiä syntyy keskimäärin 20–25 kiloa henkilöä kohden vuodessa, mutta vaihtelut ovat isot, 13 kilosta 105 kiloon henkilöä kohden.
Ruokaa ei kannata tuottaa hukkaan
Vainiorannan mukaan ruokahävikin vähentäminen ei ole pelkästään ilmastoasia.
– Se on suuresti myös resurssiviisauskysymys. Ei ole mitään järkeä ensin tuottaa ruokaa ja sitten heittää sitä hukkaan. Silloin on turhaan tuotettu ympäristöhaittoja ja kulutettu luonnonvaroja, osittain myös ehtyviä luonnonvaroja.
Vainioranta perustelee hävikin vähentämistä myös eettisyysnäkökulmalla.
– On globaalisti aika hurjaa, että meillä on kasvavaa nälänhätää ja samalla ruokahävikin määrä kasvaa.
Hävikki on myös rahakysymys. Vainioranta kertoo, että kotitalouksissa hukkaan joutuvan ruokamäärän arvo on noin 500 miljoonaa euroa.
– Nelihenkisessä perheessä se tarkoittaa useampia satoja euroja hukkaan heitettyä rahaa vuodessa.
Aletuotteet innostavat ostamaan
Ruokahävikin syntyyn on useita syitä, kuten suunnittelemattomuus, arjen haasteet, taloustaitojen puute ja epätietoisuus päiväysmerkinnöistä. Parasta ennen ja viimeinen käyttöpäivä -merkinnät eivät ole kaikille selviä.
– Parasta ennen -tuotteita käsitellään kuin viimeisen käyttöpäivän tuotteita ja heitetään pois varmuuden vuoksi sen sijaan, että haistettaisiin, maistettaisiin ja katsottaisiin, onko ruoka vielä hyvää, Vainioranta sanoo.
Myös alennukset voivat innostaa ostamaan liikaa.
– Onko niin, että kun ruokaa on saanut halvalla, sen pois heittäminen ei harmita niin paljon? Onko riski, että kaupan hävikki siirtyy kotitalouksien hävikiksi? Vainioranta miettii.
Ennen oli vain ruuantähteitä
Vainiorannan mukaan moni meistä ajattelee, että hävikkiä ei saisi tulla, mutta arjen rutiinit eivät tue sen vähentämistä. Hankekoordinaattori epäilee, että kyse on pohjimmiltaan ruuan arvostuksesta, vaikka tutkimuksissa se ei ole noussut esiin.
– Maatalousyhteiskunnassa ei edes tunnettu käsitettä ruokahävikki, vaan puhuttiin ruuantähteistä, joilla tarkoitettiin esimerkiksi kuoria. Se, että meidän käsityksemme ruokahävikistä ja ruuantähteistä on muuttunut, antaa viitteitä siitä, että meidän nykyinen yltäkylläinen elämäntapamme on tietyssä määrin hävikin syy.
Opettele päiväysmerkinnät
Ruokahävikkiä voi torjua suunnittelemalla ruokalistan usealle päivälle, tarkistamalla jääkaapin sisällön ennen kauppaan lähtöä, käyttämällä kauppalistaa ja ostamalla vain tarpeeseen. Päiväysmerkinnät kannattaa opetella ja tarkistaa ne jo kaupassa.
– Yksi todella tärkeä asia on oppia arvioimaan todellista menekkiä, kun tekee ruokaa, Vainioranta muistuttaa.
Jos jääkaapissa oleva ruoka tuntuu pilaantuvan ennenaikaisesti, kannattaa lämpötila tarkistaa ja selvittää, mikä on oman jääkaapin lämpimin ja mikä kylmin paikka.
Jenni Vainioranta on 4-, 12- ja 14-vuotiaan pojan äiti. Hän on omassa arjessaan huomannut, että hävikin vähentäminen ei ole irrallinen projekti.
– Kun lisää suunnitelmallisuutta arkeen, arjesta tulee samalla sujuvampaa ja mukavampaa. Silloin ruokatouhuihin ei mene aikaa. Säästyy myös rahaa, ja samalla hävikki vähenee.
