Orivedellä on avannut uusi parturi-kampaamo, Clipci nimeltään.
– Vuoden verran nimeä maiskuttelin ja jäin kiinni siihen. Nimi ei mennyt läpi K-alkuisena, joten vaihdoin siihen C-kirjaimen. Hyvää palautetta olen saanut, ihmiset pitävät sitä näppäränä, kertoo vasta toissa viikolla parturi-kampaajan paperit postissa saanut uusi yrittäjä Anne Ala-Herttuala.
Hän on ehtinyt 44 Helsingin-vuoden jälkeen asua Orivedellä vasta neljä vuotta, mutta elämä on lyhyessä ajassa mullistunut melkoisesti: uusi paikkakunta, uusi avioliitto ja uusi ammatti.
Ammatteja Ala-Herttualalla riittääkin, menossa on jo viides. Hän on syntyisin Etelä-Pohjanmaalta, mutta lähti jo nuorena pääkaupunkiin ja teki pitkän uran pankkitoimihenkilönä sekä perusti perheen. Pankkityöt loppuivat fuusion myötä, ja hän opiskeli lähihoitajaksi, mutta se ei ollut hänen juttunsa.
Sitten hän huomasi avoimen työpaikan, haki ja tuli valituksi Helsingin tuomiokirkkoseurakuntaan. Seurakuntaemäntänä Ala-Herttuala toimi 16 vuotta huolehtien tarjoiluista tilaisuuksiin ja erilaisten juhlien järjestämisestä, olihan hän ensimmäiseltä ammatiltaan keittäjä.
Pitkäjärven vuokramökistä alkoi orivesiläisyys
Seurakunnan leivistä hän jäi 59-vuotiaana varhaiseläkkeelle, ja piti ensin vähän välivuotta. Tuolloin hän vuokrasi mökin Pitkäjärveltä pidemmäksi aikaa ja lähti jopa mukaan Rönnin kesäteatterin Siltalan pehtooriin.
Muutenkaan hän ei halunnut jäädä lepäämään laakereilleen, vaan kouluttautui vielä uuteen ammattiin, parturi-kampaajaksi.
– Opiskelin Saskyn alaisessa Carl Wilhelm Akatemiassa Tampereella ja hoidin opinnot vuodessa. Hetken jo emmin, kun mietin vieväni paikan joltakin nuorelta, mutta kun minut sitten kutsuttiin haastatteluun ja pyydettiin aloittamaan opiskelu pari kuukautta aikomaani aiemmin, hyppäsin reippaasti opintoihin.
– Ei kampaajan työ minulle suinkaan ollut mikään pitkäaikainen unelma, vaan tuli tunne, että jotain pitää vielä tehdä. Olen visuaalinen ihminen, ja työ hiusten kanssa on positiivista. Kun asiakas lähtee hyvällä mielellä pois ja sinä olet saanut sen aikaan, kyllä se on palkitsevaa!
Tilat valmistuivat opintojen aikana
Heti opinnot aloittaessaan hän alkoi kunnostaa paikkaa tulevalle parturi-kampaamolle miehensä omakotitalon alakertaan Puistolankujalle. Tila valmistui hyvissä ajoin niin, että hän pääsi tekemään siellä harjoittelunsa. Tutorina eli harjoittelun ohjaajana toimi hänen hyvä ystävänsä Jaana Saarinen Orivedeltä, jonka piti tulla kampaamoon kimppaankin, mutta aie kaatui koronaan, koska kahdelle tekijälle asiakkaineen ei olisi saatu riittävää turvaväliä. Niinpä molemmat jatkavat omillaan, Saarinen omassa kampaamossaan Tampereella.
Ala-Herttuala tekee töitä lauantaisinkin ja ottaa asiakkaita ainoastaan ajanvarauksella, tiettyä aukioloaikaa ei siis ole. Koronapandemia otetaan huomioon joka asiakkaan kohdalla, sitä teroitettiin koulutuksessakin. Myös miehiä Clipcissä palvellaan niin hiustenleikkuussa kuin parrankin siistimisessä.. Kasvomaskia hän kertoo käyttävänsä kulmia laittaessa ja muutenkin, jos asiakas niin toivoo.
– Asiakkaat tuntuvat vaistonneen, että minulla on jo vähän enemmän ikää, ja moni vanhempikin ihminen on tänne hakeutunut. En sullo varauksia kovin tiiviisti peräkkäin, vaan varaan aina kunnolla aikaa. Moni asiakas tykkää jutella ja olla huomion kohteena kaikessa rauhassa. Onneksi Jaana antoi minun harjoittelussa tehdä monenlaista, sillä vain tekemällä oppii.
Uutta sisältöä yksityiselämäänkin
Ala-Herttuala hehkuttaa, miten onnellinen hän on löydettyään vielä uutta sisältöä elämäänsä. Eikä tässä suinkaan kaikki, sillä Orivedellä hän myös tapasi elämänsä miehen ja meni naimisiin 30 vuoden yksinelämisen jälkeen. Tutustuminen tapahtui niinkin yllättävässä paikassa kuin järjestyksenvalvojakurssilla, jonne hän hakeutui kesäteatterissa ollessaan.
– Silmät ja hymy vetosivat ensin, mutta on siinä muutakin. Mieheni on ahkera ja kultainen, ja teemme kaiken yhdessä, hän kertoo.
Jotain tuore rouva sentään harrastaa itsekseenkin. Viime syksynä Jaana Saarinen, joka on myös hänen veljensä avovaimo, houkutteli Ala-Herttualan Johanna Oraksen taidekurssille Punkaharjulle. Siellä syntyi ensimmäinen taulu, ja sen jälkeen maalaaminen on tullut intohimoksi. Mikäpä on maalatessa, kun hän pääsi laittamaan oman ateljeen miehen omakotitalon yläkertaan.
– Elämä on saanut ihan uuden suunnan, mutta sellainen olen, että vien aina loppuun sen, mihin ryhdyn. On se sitten remontti, opiskelut tai vaikka puutarhan laittaminen, hän kuvailee.
Ala-Herttuala puhuu avoimesti myös kolme ja puoli vuotta sitten sairastamastaan syövästä. Hän oli silloin vielä kirjoilla Helsingissä ja mammografiakutsun saadessaan tuumasi vain, että onneksi suvussa ei ole ollut syöpää. Viikon kuluttua tuli kuitenkin kutsu jatkotutkimuksiin ja siitä pian leikkaukseen.
– Viikkoa myöhemmin syntyi ensimmäinen lapsenlapseni Bruno, se pelasti minut, kun tuli elämään niin paljon positiivista. Brunon vanhemmat muuttivat myöhemmin Tampereelle, ja nyt hänellä on jo pikkusiskokin, Isabella. He ovat minulle kaikki kaikessa. Omista lapsista poikani on jäänyt Helsinkiin.
Ei siis ihme, jos kesäteatterin vuorosanojen opettelu tuntui rankalta, olihan syöpä jo silloin varmasti kehittynyt, ja hän tunsi itsensä hyvin väsyneeksi. Sitä suurempi on ilo nyt, kun saa tehdä sitä, mistä nauttii.
