Yksi kesän kynnyksellä valmistumistaan juhliva on orivesiläinen Viivi Stölting. Stölting suoritti sosiaali- ja terveysalan lähihoitajan perustutkinnon kaksivuotisina aikuisopintoina. Hän erikoistui ikääntyneiden hoitoon ja kuntouttamiseen.
Viimeisen näyttökokeensa Stölting suoritti huhtikuun viimeisellä viikolla. Pian sen jälkeen tuore lähihoitaja sai aloittaa työt kotikaupungissaan Orivedellä. Tämänhetkinen työpaikka, Tähtiniemen vanhainkoti on tullut hänelle tutuksi jo opintojen aikana tehdyistä harjoitteluista ja lyhyistä sijaisuuksista.
Elokuun lopussa päättyvän kesäsijaisuuden jälkeen Stölting toivoo löytävänsä lisää oman alansa töitä.
– Uskon, että saan hyvin töitä. Tällä alalla on jonkin verran työvoimapulaa, hän miettii.
Paluu opintielle
Nelisen vuotta sitten Kangasalta Orivedelle muuttanut Stölting on aikaisemmalta koulutukseltaan eläinlääkärin avustaja. Ensimmäiseen ammattiinsa hän valmistui vuonna 2004, joten edellisistä koulun penkillä vietetyistä päivistä ehti vierähtää hyvä tovi.
– Olihan se opiskelu tällä kertaa erilaista. Paljon enemmän piti istua alas ja opiskella kuin nuorempana, hän luonnehtii.
Opintojen parissa puurtamista kuitenkin helpotti ja motivoi edessä siintävä tavoite, uusi ammatti ja paluu työelämään.
Ennen opintielle palaamista Stölting vietti useamman vuoden kotiäitinä.
– Nuorimmaisen lapseni oli päästävä päivähoitoon, joten aloin miettiä uudelleenkouluttautumista, neljän lapsen äiti kertoo.
Kehitysmahdollisuudet ovat iso plussa
Ammatin valintaan ei tarvinnut pohtia kauaa, vaan Stölting aloitti opinnot Tredussa heti seuraavalla viikolla sen jälkeen, kun oli keskustellut asiasta työvoimatoimiston kanssa.
–Halusin alalle, jolla pystyy kehittämään itseään ja kouluttautumaan lisää, jos motivaatiota riittää. Ei tarvitse jäädä paikalleen polkemaan, vaan omaa osaamistaan voi aina kartuttaa erilaisilla kursseilla ja työnantajan järjestämillä koulutuksilla. Lisäksi lähihoitajan työssä pystyy toteuttamaan viriketoimintaa ja hyödyntää myös muualta saatua tietoa.
Stölting vakuuttaa, ettei ikävöi työtä eläinten parissa, sillä kotona asustavissa karvakavereissa, kahdessa koirassa ja yhdessä kissassa, riittää hänellä riittävästi hoivattavaa vapaa-ajallaan.
Sosiaali- ja terveysalan opinnoissaan hän kertoo nauttineensa eniten käytännön läheisistä oppimisharjoituksista toisten opiskelijoiden kanssa sekä hoitoon liittyvästä perustyöstä. Poikkeuksellinen kevät ei loppujen lopuksi viivästyttänyt Stöltingin valmistumista, vaikka sen uhka leijui ilmassa.
– Ehdimme onneksi aloittaa viimeisen harjoittelun ennen rajoitusten alkamista, joten saimme luvan suorittaa harjoitteluun loppuun samassa talossa. Tilanne kuitenkin vaikeutti jonkin verran opettajien kanssa kommunikointia ja pakollisia arviointikeskusteluja, hän lisää.
