Muistoissamme: Seppo Koskinen (1941-2022) oli auttavainen kuorma-autoilija, jolle myös papan virka oli erittäin tärkeä

Seppo Koskiselle (1941-2022) lapset ja papan virka olivat tärkeitä.

Seppo Koskinen syntyi 4.12.1941 Kaukolahden tilalla Enokunnassa monilapsiseen perheeseen keskimmäisten joukossa.

Silloin oli puute kaikesta, mitään ei ollut valmiina. Piti oppia itse tekemään ja selvittää ongelmia. Jo pikkupoikana Seppo oli kiinnostunut koneista ja laitteista. Traktorin käsittelytaito kehittyi ja hän kilpaili valtakunnantasolla kyntökilpailuissa hyvällä menestyksellä.

Ammattina konetyöt alkoivat puunajolla Teiskosta Jäminkipohjaan Pohjan Sahalle veljesten kanssa. Puunajo metsästä opetti, että koneita joutuu korjaamaan ja huoltamaan maastossa. Toiminta oli joskus hurjaakin, mutta aina niistä selvittiin.

Sepon konetyöt jatkuivat rekkakuskina jonkin aikaa ja tuli hänen myös ulkomaillakin käytyä. Sepolle tuli myös halu hankkia oma kuorma-auto. Työ omalla autolla opetti, että kaikki ei ole itsestään selvää. Pitää olla välillä myös luova, että selviää asioista ja työtehtävistä.

Näin työn ohella Seposta tuli taitava koneiden käsittelijänä ja myös niiden kehittäjänä. Aina ei markkinoilta löytynyt tarvittavia osia, niin silloin ne tehtiin itse. Koneiden huolto ja korjaus tuli näin Sepolle tutuksi ja hän tykkäsi kehitellä toimivia ratkaisuja työn avuksi. Kuljetustyö vei Sepon ympäri Suomea ja hän oli aina valmis lähtemään matkaan.

Kaikki oppivat tuntemaan Sepon ahkerana, auttavaisena ja työtä pelkäämättömänä kuorma-autoilijana. Hän ei valinnut töitä, eikä hänellä jäänyt sormi suuhun, kun tuli ongelmia.

Seppo oli luonteeltaan vaatimaton, kaikkien kanssa toimeentuleva, sosiaalinen ihminen ja viihtyi ihmisten parissa. Vähä vapaa-aika kului vaimon ja itserakennetun omakotitalon hoitotöissä. Hän oli myös vuosia Oriveden Moottorikerhon hallituksessa ja talkooporukoissa.

Eläkkeelle jäämisen jälkeen mieluista puuhaa oli vanhojen autojen entisöinti ja niiden myötä mobilistitapahtumiin osallistuminen.

Lapset ja papan virka olivat tärkeitä Sepolle, hänellä oli aina aikaa heille ja häneltä löytyi aina ratkaisu kaikkiin pulmiin. Armeijassa hevosmiehenä olleena hän oli erityisen ylpeä tyttärentyttären hevosharrastuksen kilpailusaavutuksista. Hän luotti nuoriin ja opetti, että kaikesta selvitään.

Joulukuussa Seppo ehti vielä täyttää 80 vuotta, mutta sitten voimat ehtyivät ja hän nukkui pois helmikuussa.

Tiina Koskinen

Tarja-Riitta Koskinen

Leave a Comment