Eipä tiennyt Maria, millaisille poluille lupautui suostuessaan Messiaan äidiksi. Sen tiesi, että jopa hengenlähtö voisi olla edessä, jos Joosef hänet hylkäisi raskauden takia. Alusta asti hän tarvitsi luottamusta siihen, että Isä vie suunnitelmansa päätökseen, ja tuota luottamusta hän sai moneen kertaan pyytää matkan varrella.
Jokainen vanhempi kokee pienuutta uuden edessä, lasta odottaessa ja vanhemmuuteen valmistautuessaan, niin myös Maria. Onneksi Isä ei halveksi pienuutta ja avuttomuutta. Päinvastoin, Hän etsii, varjelee ja käyttää pientä ja kaipaavaa.
Ensimmäisenä Messiaan tunnisti Johannes, joka oli vielä äitinsä kohdussa. Jeesuksen syntymästä kerrottiin ensimmäisenä köyhille syntisille, paimenille, ja ensimmäinen, jolle Jeesus käytti itsestään Jumalaan viittaavaa nimitystä ”Minä olen”, oli halveksittuun ja harhaoppiseen kansaan kuuluva syntinen nainen.
Toiveet siitä, että lapsi saisi löytää oman paikkansa ja elää täyttä elämää, kuuluvat vanhemmuuteen. Marialla tähän liittyi myös ajatus Messiaasta voittoisana vapauttajana. Mahtoi Maria monet kerrat vaipua polvilleen, kun luvattu vapauttaja söi ja joi syntisten ja halveksittujen kanssa, suututti silmäätekevät hurskaat ja hankki itselleen yhä enemmän vihamiehiä.
Marian lailla joudumme monessa kohtaa vanhempina luopumaan haaveistamme lastemme suhteen ja suostumaan siihen, että heidän tiensä on erilainen kuin meidän toivomamme ja kuvittelemamme.
Vanhemman osa on syyllisyys siitä, että ei kykene olemaan niin hyvä vanhempi kuin haluaisi. Oma raadollisuus haavoittaa lasta ja omaakin sydäntä. Maria kulki tämän tien vielä pidemmälle: Hän seisoi lapsensa ristin juurella, lapsen, joka kuoli myös hänen syntiensä takia.
Tuossa hetkessä Maria varmasti koki, että kaikki on menetetty eivätkä Jumalan lupaukset voi koskaan toteutua. Mutta Isän suunnitelmat kulkevat niin monesti varjosta valoon.
Tämän sai myös Maria riemullisesti kokea Jeesuksen ylösnoustua ja silmien auettua sille, mikä olikaan hänen poikansa tehtävä. Ei roomalaisten vallasta vapauttaja, voittoisa kuningas, vaan synnin kahleiden kirvoittaja ja meidän häpeämme kantaja!
Pienelle paikalle
sinä viet
turvautumaan sinuun.
Oma voima
varmuus
pois riisuttu
tilalla tyhjät kädet
sinun puoleesi kurkottuvat.
Tältä paikalta
menneinä aikoina
murrettu muureja
nähty ihmeitä
kohdattu sydämen tasolla.
Sillä heikkoutta
sinä annat voimaksi
pelkoa rohkeudeksi.
Tyhjässä sinulle tilaa.
Susanna Hänninen
