Koskenjalan kenkämuseon taustalla toimivat Koskenjalan yhdistyksen aktiivit – ”museon iloiset rouvat”, kuten heitä Juupajoella kutsutaan, eivät antaneet periksi koronakeväänäkään, vaan museo avattiin kesäkuun ensimmäisenä keskiviikkona pullakahveilla, ilman pönötystä ja puheita.
Toki Anne Tuovila ja Katriina Vuorikivi kävivät ojentamassa kunnan puolesta hehkeän kukkakimpun, mutta sitten siirryttiinkin jo kahvion puolelle, missä odottivat ulko-ovelle asti tuoksuvat pullat ja Arja Larssonin myöhään edellisiltana paistamat, korkokengän muotoiset piparkakut.
Koskenjalan yhdistyksen piparivalikoimasta löytyy tarvittaessa myös talvikengän muotoisia ja miesten kenkiä esittäviä pipareita, paljasti Päivi Heimo kahvipöydässä. Kaikkiin on muotit teetetty paikallisella osaajalla.
Eikä maistunut kengänpohjalta! (Totta puhuen, ei ole tullut kengänpohjia koskaan maistettua, mutta niihinhän sitä tarjottavia joskus verrataan.)
Taidetta sekä galleriassa että kahvilan seinillä
Osa vieraista poikkesi jo makustelemassa kesän ensimmäistä näyttelyä, Kangasalla asuvan Marika Viskarin näyttäviä akryylimaalauksia ja paria tilataideteosta. Virallisesti näyttely avataan vasta viikonloppuna, ja kesän mittaan tulee vielä kolmen muun taiteilijan töitä.
Tällä kertaa on myös kahvilan seinillä runsaasti paikallisia taideteoksia. Korkeakosken koulun kuvaamataitoon erikoistunut opettaja Anne Ylä-Viteli sai tosin käyttää sen kokoamisessa kaikki puhelahjansa ja melkein polvilleen langeta, sillä oppilaat eivät kovin hanakasti anna töitään lainaan koko kesäksi. Töitä on eri-ikäilsitä oppilailta kolmosista yseihin.
Ja koska kuluneen kevään tuotokset olivat pitkälti etätunneilla tehtyjä, niin opettajalla ne olivat enimmäkseen vain bitteinä nähtävissä. Alkuperäisiä piti metsästää, sillä värituloste on vain aavistus aidosta työstä. Yhdessä aiheessa nekin toimivat mainiosti: kuvat pehmoeläinasetelmista nostavat viimeistään hymyn huuleen.
Seiniltä löytyy myös melkein aitoja von Wrightejä oppilaiden tulkintoina sekä hienoja lyijykynämuotokuvia ja monenlaista värikästä.
– Von Wrightejä jäljennetään joka vuosi, koska siinä saa hyvää harjoitusta murrettujen värien sekoittamiseen, myös kuviskerhoa ohjaava opettaja paljastaa.
Museonhoitaja uusi, kahviossa jo tuttu kasvo
Kassan luota löytyy tämän kesän museonhoitaja Mette Vilhelmsson, jolla on työkavereinaan kahvion puolella vuoron perään kolme paikallista nuorta. Kahden palkka tulee kunnalta ja yhden on sponsoroinut paikallinen Osuuspankki. He ovat Roosa Loponen ja Touko Mäkelä sekä Laura Äikäs.
Vilhelmsson on syntyisin Ilomantsista, mutta muuttanut viime vuonna Juupajoelle – miehen perässä, kuinkas muuten. Koulutukseltaan hän on parturi-kampaaja, mutta ei ole sitä työtä juuri tehnyt selkävaivojen takia. Kenkämuseossa hän ei ennen kesäpestiään ollut koskaan poikennut, vaan nytpä tulee sekin tutuksi.
Roosa Loponen, joka kaataa avajaispäivän vieraille kahvia, onkin jo konkari Koskenjalassa, toista kesää töissä. Mitä mukavaa jäi mieleen viime kesästä?
– Täällä oli useampiakin vakikävijöitä, jotka poikkesivat suunnilleen päivittäin kahvilla ja katsoivat näyttelytkin useampaan kertaan. Monen vieraan tarinoita tuli siinä kuultua ja tuntui siltä, että heistä oli mukava löytää täältä juttukaveri ja kuulija, hän sanoo.
Aikainen kävijä löysi omanvärisensä huivin
Myymälään on taas kannettu komea kattaus paikallisia kädentaitoja, joita voi hankkia lahjaksi tai tuliaisiksi. Itsellekin saattavat olla tarpeen vaikka lämpöiset villasukat, mistäpä kesän säätäkään vielä tietää. Mutta Käpylän alueella mökkeilevä Eila Alajääski ehti jo iskeä silmänsä Virpi Kivisaaren huovuttamaan huiviin, ja kaupat syntyivät saman tien, etenkin kun tekijä itse sattui olemaan paikalla antamassa hoito-ohjeetkin.
Koska nahka on ollut aina Korkeakoskella tuttu materiaali, pitihän myymälään muutama nahkatakkikin saada – kotimaassa valmistettu tietenkin. Big-L:n viimeisen johtajan Manu Salosen vinkistä juupajokelaiset ottivat yhteyttä Brandtin tehtaaseen Kokkolassa, joka taitaa olla ainoa nahkatakkien valmistaja Suomesssa. Niitäpä ei sitten muualla Suomessa olekaan myynnissä, sillä firman tuotanto menee vientiin, pääasiassa Saksaan.
– Erikoisuutena on kuulemma poronnahasta ommeltu takki untuvatoppauksella, tiesi nahkatakit Kokkolasta asti miehensä kanssa noutanut Arja Larsson.
Kokkolassa ommeltuja takkeja on nyt rekissä, sekä nahasta ommeltuja että muutama keinonahkainenkin.
Vuoden Kenkien julkistusta ja esillelaittoa saadaan vielä tovi odottaa, mutta yksi kesän kohokohdista Koskenjalassa on varmaankin museon 35-vuotisjuhla, jota vietetään trubaduuri-humoristin seurassa 19. heinäkuuta.
