– Suomella on tässä MM-turnauksessa, kuten aina nykykiekkoilussa, koossa hyvin kilpailukykyinen joukkue, jonka ainoana rajana voi olla päätöspäivän mitalipelit.
Näin arvioi Leijonien menestymismahdollisuuksia kotiturnauksessa pirkkalalaislähtöinen hyökkääjä Jan-Mikael Järvinen, jolle huhtikuu antoi paljon ilonaihetta. Ensin Järvinen voitti Itävallassa päämajaansa pitävän ICEHL-liigan mestaruuden ja pääsi kaksi viikkoa myöhemmin juhlistamaan pitkäaikaisen seuransa Tapparan Suomen mestaruutta.
– Itävallasta sain sen, mitä Euroopan kentiltä lähdin hakemaan, ja Tampereella oli hienoa iloita hyvien ystävieni kanssa.
– Menen varmaankin katsomaan muutaman pelin sen mukaan, mitä treenamisen lisäksi aikaa jää, Porin Ässien kanssa sopimuksen tehnyt Järvinen suunnittelee.
Vuonna 1988 syntyneen Järvisen aikana Suomessa on pelattu useita MM-turnauksia, mutta niissä hän ei juuri ole paikan päällä käynyt.
– Pari MM-peliä olen nähnyt Helsingin Areenassa, mutta enimmäkseen oma treenikauteni on jo ollut MM-turnausten aikaan käynnissä.
– Nyt pystyn katsomaan otteluita hieman eri tavalla, kokeneimmin silmin, eikä minun tarvitse maalata kasvojani Suomen lipun väreillä ja mennä kaljakatsomoon. Monessakin joukkueessa pelaa hyviä ystäviäni, joiden edesottamuksia menen seuraamaan, Järvinen suunnittelee.
Hän uskoo päävalmentaja Jukka Jalosen enimmäkseen kokeneista pelaajista kokoaman Leijona-joukkueen käsittelevän kotiyleisön luoman paineen ammattimaisesti.
– Yleisö ja mediahan sen painekattilan luovat, mutta Jalosen joukkueissa kaikkien usko omaan tekemiseensä on kova. Painetilanteista jo on jo useiden vuosien kokemus.
– Hakametsällä oli oma henkensä ja tarinansa, mutta Nokia Arena tuo ihan uudet mahdollisuudet. Täytyy toivoa, että olympiakisojen buumi jatkuu siellä, Järvinen miettii.
Pudotuspeleissä pelkkiä voittoja
Jan-Mikael Järvinen pelasi Tapparan liigajoukkueessa kaudet 2011–19. Hän saavutti sinä aikana kaksi mestaruutta, neljä hopeaa ja yhden pronssin.
Kolmen kauden Euroopan-kiertue alkoi Saksan Adler Mannheimista, mutta kausi 2019–20 jäi koronan takia kesken. Seuraavaksi oli vuorossa Ruotsi ja Malmö Redhawks, joka putosi jo SHL:n pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella.
– Korona on tehnyt temppujaan, ja minäkin olen sen kahdesti sairastanut. Se tuli melkein kuin syntymäpäivä, kolmea päivää vaille vuoden välein.
Kolmannella kaudella tärppäsi. RB Salzburg voitti ylivoimaisesti jo ICEHL:n runkosarjan, eikä hävinnyt pudotuspeleissä kertaakaan, vaan selvitti kaikki esteet tieltään voitoin 4–0.
Puolivälierissä kaatui tshekkiläinen Orli Znojmo, välierissä itävaltalainen Vienna Capitals ja finaaleissa unkarilainen Hydro Vehervar.
– Kausi ei ollut niin helppo kuin tilastojen valossa voisi ajatella. Meillä oli paljon sairastumisia ja loukkaantumisia. Pahimmillaan oli 11 jätkää normaalikokoonpanosta sivussa.
Kolmannessa loppuottelussa Järvinen teki 2–1-voittomaalin makeasti 1,36 minuuttia ennen kolmannen erän loppua. Runkosarjan 46 kamppailussa hän kokosi saldon 4+18=22 ja 12 pudotuspelissä 2+6=8 eikä istunut minuuttiakaan jäähyllä koko kauden aikana.
CHL:ssä Järvinen oli joukkueensa paras pistemies tehoin 1+8, kun Salzburg voitti alkulohkonsa, mutta hävisi neljännesvälierissä ranskalaiselle Rouenille, joka puolestaan karahti Tapparaan seuraavalla kierroksella.
Salzburgissa maltilliset mestaruusjuhlat
Järvisen lisäksi mestaruuden takuumiehiin kuului kesken kauden joukkueeseen liittynyt suomalainen maalivahti Atte Tolvanen.
– Atte pääsi pelaamaan välierissä, kun ykkösvahtimme loukkaantui ja sai hoitaa homman finaaleissakin, ja hienosti hoitikin. Onneksi pelaajarinkimme oli tarpeeksi leveä.
RB:n kokoonpanosta löytyy useita Itävallan maajoukkuemiehiä, mutta myös muutama pohjoisamerikkalainen, joita Järvinen luonnehtii joukkueen etua ennen itseään ajatteleviksi pelaajiksi.
Itävalta on viime vuosikymmenet häilynyt MM-hierarkiassa ykkös- ja kakkoskategorian välissä. Nyt se sai paikan Tampereella pelattavasta alkulohkosta Ukrainan sodan takia. Kiekkokulttuuria maassa on, muttei läheskään Suomen veroista.
– Mestaruuutemme näkyi Salzburgissa jonkin verran, mutta iso osa kaduilla liikkuneista ihmisistä oli turisteja. Kyllähän meitä tultiin katsomaan, mutta jalkapallokaupunkihan Salzburg enemmän on, koska Red Bull satsaa siihenkin, Järvinen kertoo.
Ässissä pelaamista hän odottaa suurella mielenkiinnolla, koska hänellä on hyvin muistissa esimerkiksi kevään 2013 finaalisarja, jonka porilaiset veivät erittäin intohimoisen kotiyleisönsä riemuksi Tapparan nenän edestä.
– Se on sellainen projektiluonteinen juttu. Ässissä on eletty vaikeita kausia, mutta nyt lähdetään rakentamaan uutta.
