Oriveden seudun hautausmaat ovat nykyään kaikki Oriveden seurakunnan hoidossa, onhan myös Längelmäen kirkonkylä osa Oriveden seurakuntaa, ja Juupajoki Oriveden kappeliseurakunta. Eräjärvi on näistä pisimpään kuulunut Oriveden seurakuntaan.
Längelmäki maksoi sodista kalliin hinnan. Koko maassa längelmäkeläisiä kaatui suhteessa eniten pitäjän miespuolisista asukkaista. Rintamalle lähti kaikkiaan 600, ja kaatuneiden muistoksi on tehty 197 kivilaattaa kirkon edustalle. Osa heistä on siunattu kadonneina. Näin kirkon juhlavuonna laatat on puhdistettu, joten orvokkien sijasta niille istutetaan suoraan kesäkukat.
Hautausmailla on nyt kiireiset ajat.
– Yleensä aikaisintaan 10. kesäkuuta aletaan kesäkukkia haudoille istuttamaan, ja juhannukseen mennessä pitäisi kaiken olla kunnossa. Nyt oli maa niin jäässä, ettei meinattu saada callunoita pois sankarihaudalta. Ikinä ei ole ollut tällaista kevättä, että hankikanto säilyi niin pitkään, kuvailee hautausmaanhoitaja-kiinteistövastaava Tea Esko Oriveden seurakunnasta.
Mitä kaikkea Oriveden seudun hautausmailta löytyykään, siitä tässä poimintoja kirjain kirjaimelta. Lähteinä ovat olleet paikalliset historiantuntijat, pitäjänhistoriat ja vanhat lehtijutut.
A Juuso Alhainen (1911–2005) ehti merimiesurallaan kiertää kolme täyttä kierrosta maapallon ympäri ja tehdä paljon muita merimatkoja. Alhainen aloitti työt merillä pestautumalla 24-vuotiaana purjelaiva Suomen Joutsenen kuudennelle valtameripurjehdukselle, joka kesti seitsemän kuukautta. Jatkosodan aikaan hän joutui viettämään pari vuotta Japanissa, koska sotatilan vuoksi merelle ei ollut menemistä. Sieltä miehen Eurooppaan tuonut laiva koki haaksirikon, mutta Alhainen pelastettiin Biskajan lahdella saksalaiseen sukellusveneeseen. Saksassa kului kolmatta vuotta ja myöhemmin vuosia Kanadassakin. Eläkepäivinään Alhainen palasi synnyinsijoilleen Eräjärvelle ja testamenttasi omaisuutensa eräjärveläisten hyvinvointiin.
E Ensimmäinen Oriveden valtiopäivämiehistä oli Juha Yrjönpoika Korri (1750–1809), joka on siunattu Korrien sukuhautaan. Neulaniemessä tilaansa viljellyt Juha Yrjönpoika oli talonpoikaissäädyn edustajana Tukholman valtiopäivillä 1792. Samassa sukuhaudassa lepäävät myös Hiedan sahan toimitusjohtaja-omistajat. Haudalla on Evert Porilan 1939 veistämä patsas ruusua pitelevästä tytöstä, jonka kädestä tosin joku on vienyt ruusun, vain tyhjä käsi on jäljellä.
F Längelmäen hautausmaalla oleva, fylliitistä tehty Ida Poukan (1844–1892) hautakivi oli esillä Pariisin maailmannäyttelyssäkin. Se oli aikanaan hyvin suuritöinen, sillä tekstien ympäriltä on kiven pinta louhittu matalammaksi.
G Gummeruksen suvulla on aktiivinen sukuseura, ja suvun jäseniä lepää myös paikallisilla hautausmailla.
H Vaatimaton laatta Längelmäen hautausmaan itäportin lähistöllä muistuttaa Kustaava Helanderista, omaa sukua Wallenius (1873–1948). Hän siirsi palasen Längelmäen historiaa suomalaiseen romaanikirjallisuuteen tallentamalla äitinsä Elsa Yrjöntyttären elämäntarinan, josta kirjailija Auli Nuolivaara muokkasi 1936 ilmestyneen romaanin Paimen, piika ja emäntä. Kustaavan etunimikaima, mutta G:llä kirjoitettuna, puolestaan lepää Koiviston Anttilan perhehaudassa. Gustaava, omaa sukua Kuuliala, oli tiettävästi Längelmäen historian harvoja aatelissukuisia, joka tosin meni naimisiin tavallisen talollisen kanssa.
I Ingerttilä-Lehtisen perhehauta Juupajoella kertoo siitä, miten tärkeänä ennen pidettiin ihmisten arvonimiä ja ammatteja. Täällä lepäävät muiden muassa Hirvijärven koulun opettaja, konservatorion oppilas ja merikapteeni.
J Toistaiseksi viimeinen Oriveden seudulta valittu kansanedustaja oli Kristillistä liittoa edustanut rovasti Armo Eino Antero Juntumaa (1921–2002), joka toimi pappina ja opettajana ensin pohjoisessa, myöhemmin myös kappalaisena Orivedellä. Hän käytti etunimeä Antero ja oli aiemmalta sukunimeltään Juntunen. Kansanedustajana hän toimi vuodet 1972–1983.
K Kruununvouti Herman Olof Sigurd Palmgren (1883–1968) toimi sittemmin Yhdyspankin paikallisjohtajana Orivedellä. Hänellä ei hautakiven etupuoli riittänyt tittelien runsauteen, vaan tekstiä on pitänyt laittaa kiven takapuolellekin. Hänen poikansa Roland oli ensimmäisiä talvisodassa kaatuneita orivesiläisiä, ja toinen poika Raoul tunnetaan tiedemiehenä ja kirjailijana. Palmgrenin korkea hautakivi sijaitsee sankarihautarivien lähellä.
L Lapikkaat viittaavat Oriveden ensimmäiseen julkiseen muistomerkkiin, hautausmaalla olevaan vuoden 1918 sodan valkoisten muistomerkkiin. Se paljastettiin 19.3. 1922. Samanlaisen patsaan on Evert Porila tehnyt pronssisena Kemin hautausmaalle, Oriveden patsas on graniittinen kopio siitä. Aiheena on suomalainen rukoileva sotilas lapikkaat jalassa, mutta pohjoisessa lapikkaissa on aina ollut kapea kippurakärki, näillä seuduin leveämpi. Muistomerkissä on vain viiden vainajan nimi, koska Orivesi oli pääasiassa punaisten hallussa. Muistomerkissä on myös Mannerheimin adjutanttina toimineen Akseli Gallen-Kallelan suunnittelema Vapaudenristi.
M Veikko Mäkeläinen (1930–2003) siirtyi maanviljelijästä taidemaalariksi. Samalla hän muutti perheineen Juupajoelta Jyväskylään vuonna 1964. Taiteellisen elämäntyönsä Mäkeläinen teki Jyväskylässä, mutta Juupajoen luontoa hän ei hylännyt. Se oli aina mukana hänen esittävissä ja abstrakteissa maalauksissaan. Joka kesä hän myös ammensi luonnosta vaikutelmia Korkeakosken kesämökillään. Veikko Mäkeläisen maalaustaiteessa suomalainen maisema ja luonnontunne liittyivät osaksi modernistista kuvataidetta.
N Nimettömiä hautoja löytyy hautausmailta, ja joskus tietyn haudan löytyminen on muutenkin kuin neulan hakua heinäsuovasta. Kirkkoherranvirastossa pidetään rekisteriä kaikista haudatuista, mutta yksityisyydensuojan vuoksi hautahakua ei voida avata julkiseen käyttöön.
O ”Tässä lepää Orihlahden pojaat Kustaa (1884–1903), Wilho (1897–1903) ja Martti (1900–1903) Walkeejoki”, lukee hautakivessä Juupajoen Kopsamolla. Kaksi nuorinta menehtyi peräkkäisinä päivinä, ja kaikkien kolmen kuolinsyynä oli tulirokko. Neljäs veljeksistä jäi kuitenkin eloon. Orivedelläkin on Koiviston perheen hauta. Kuusi perheen lapsista menehtyi vuoden 1899 tulirokkoepidemiassa yksi toisensa jälkeen. Jo ennen sitä perheestä menehtyi kaksi sylivauvaa, ja isovanhemmatkin vei tulirokko.
P Längelmäen hautausmaalla on kaksikin pallograniitista tehtyä hautakiveä, tietää keväällä eläkkeelle jäänyt pitkäaikainen suntio-haudankaivaja Hannu Lemmetty. Toinen niistä on Matti Ojasen kivi, jonka mies oli itse eläessään löytänyt ja tuonut valmiiksi hautausmaan portinpieleen odottamaan hänen kuolemaansa. Toinen, Lepolan hauta sijaitsee aivan kirkkomaan takalaidalla, pitkälle erottuva kolmionmuotoinen kivi, jota koristaa myös metalliristi ja pari pronssipääskystä.
R Juhani Rekola (1916–1986) oli Eräjärven kirkkoherran, rovasti Erkki Gummeruksen kasvattipoika, teologian tohtori ja esseisti. Rekola toimi Tukholman suomalaisen seurakunnan kappalaisena ja teki myös vapaaehtoista alkoholisti- ja vankilatyötä. Erityisesti hän liikkui Tukholmaan kulkeutuneiden suomalaisten alkoholistien keskuudessa. Ei siis ihme, että näitä ”Slussenin sissejä” tuli pappiaan muistamaan myös tämän hautajaisiin. Rekolan kokemukset vaikuttivat myös hänen esseisiinsä. Hän sai 1977 Suomen kirkon kirjallisuuspalkinnon.
S Alueen hautausmailla on monia näyttäviä sukuhautoja, joista osaa kutsutaan myös perhehaudoiksi. Esimerkiksi Hörtsänän sukua lepää heti Oriveden hautausmaan portista astuessa, yhtenä heistä Hörtsänän arboretumin perustaja Hugo Hörtsänä (1880–1954).
T Tunkelon sukuhaudassa Längelmäen hautausmaalla lepäävät yliopiston professorit Eemil ja Viivi Tunkelo, joiden nimeä kantava Tunkelon säätiö on ollut paikkakunnalla monessa mukana. Myös längelmäkeläisten nuorten ammattiin valmistumista säätiö tukee avokätisesti, opiskelumenestyksestä riippumatta.
U Uurnalehdossa vainajista kertovat vain laatat kiven kyljessä. Juupajoen hautausmaan uurnalehto on sijoitettu näyttävien surukuusien alle. Surukuusien huonona puolena kuuluu olevan huono talvenkestävyys, varsinkin latvat taipuvat helposti lumen alla.
V Venäläisten radanrakentajien muistomerkki Eräslahdessa on 177 venäläisen sotavangin hautausmaa. Monet heistä kuolivat nälkään.
X Huhun mukaan Oriveden hautausmaalla on viimeisen leposijansa saanut myös tunnetun homoeroottisen taiteilijan Tom of Finlandin (Touko Laaksosen) pitkäaikainen elämänkumppani Veli M., mutta tälle tiedolle ei löytynyt vahvistusta kirkkoherranvirastosta.
Y Ruununtorpparin vaimo Miina Yli-Hyytiälä (1862–1913) muistetaan siitä, että hänen jälkeensä tilan maille perustettiin Helsingin yliopiston Hyytiälän metsäasema, joka edustaa alansa huippututkimusta.
Ä Äidin surusta kertoo Juupajoen hautausmaalla, kirkon takapuolella oleva hauta, joka erityisesti liikuttaa suntion sijaisena toimivaa Johanna Kallenautiota. Siihen on siunattu toukokuusta lokakuulle 1918 elänyt Lempi Orvokki Rassi. Alla lukee lisäteksti: ”Rakkaudella sinua muistan pikku Orvokkini”.
Kustaava Helanderin viimeisen leposijan osoittaa tämä kivilaatta Längelmäen hautuumaalla.
