Sipilän hallituskauden aikana alkoivat toimet kurtturuusua vastaan.
Rantakallioilla oli havaittu kasvavan (Rosa rugosa) kurttulehtiruusua. Siitä hallitukselle tieto ja ohje kasvin tuhoamisesta. Sipilä taisi vainuta uusia kannattajia ja järjesti silloisen maatalousministerin hoitamaan homman.
Siitä alkoi ruusujen vaino. Kurtturuusua puolustaa hämeenkyröläinen agronomi samoin perustein kuin tässä esitän.
Suurin osa suomalaisista ei tunnista kurttulehtiruusua. Sen olemassaolo Suomessa alkoi ihmisten haluamalla sitä pihojensa kaunistukseksi.
Nyt ruusu on saanut uhkasakon eli hän, joka ruusun näkee, on velvollinen sakon uhalla sen tuhoamaan.
Ruusun kiulukat ovat tunnetusti erittäin C-vitamiinipitoisia. Niitä käytettiin Suomessa ravintolisänä ja teen aineksena. Nyt sitä on saatavissa Saksasta, ellei hallitus kiellä tuontia.
Koska kurttulehtiruusu on levinnyt haitallisesti vain rannikkoalueilla, on tuhoamistoimet rajattava sinne. Mantereen alueella sen pitää antaa kasvaa.
Oikeasti haitallisia ja Suomen luonnosta poistettavia kasveja ovat jättipalsami (Impatiens glandulifera) ja (Artemisia vulgaris) pujo.
Ensin mainittu syrjäyttää kaikki lähistöllä olevat kasvit sinkauttamalla runsaan siemensadon laajalle. Pujolle on haitallinen ominaisuus, joka koskee ihmisiä. Se aiheuttaa allergiaa hengityselimissä.
Olisi varmaan entisellä ja nykyisellä hallituksella tärkeämpiä tehtäviä kuin laatia ohjeita ruusun tuhoamiseksi ja kompostien tarkastajiksi. Kuivatuissa ruusunmarjoissa on 1700–2000 mg C-vitamiinia.
Briteillä on muistona viime sodan aikaiselta saksalaisten piirityksestä koululaisten ruusumarjojen kerääminen.
Eelis Pulkkinen
geologi, eläkkeellä
