Oriveden rantaosayleiskaava saatiin keväällä vuosia kestäneenä hankkeena päätökseen. Rantakaavan tarkoituksena on myös selkiyttää uutta rantarakentamista. Hyvä niin! Mutta rantakaavalla on monta muutakin merkitystä asukkaille, kyläläisille, kalastajille, veneilijöille ja matkailijoille.
Vesistöjen omistusjärjestelmää ei kuitenkaan kovin hyvin tunneta. Järviä ja vesistöjä hallinnoi kyseisen yhteisen vesialueen osakaskunta ja sen jäsenet yhteisesti. Vesialueitten omistajilla, siis myös osakaskunnan jäsenillä, on sekä oikeuksia että velvollisuuksia.
Osakaskunnan tehtävänä on huolehtia yhteisten vesialueitten ja mahdollisten maa-alueitten hallinnosta, käytöstä ja hoidosta. Osakaskunta valvoo myös omaa ja jäsentensä etua hankkeissa, jotka kohdistuvat yhteiseen vesialueeseen, myös vesistörakentamiseen). Osakaskunta toimii myös kalastuslaissa tarkoitettuna kalastuskuntana. Osakaskunnan toimintaa säätelee yhteisaluelaki, jonka mukaan osakaskunnan on toimittava luontoa kunnioittavasti ja tehtävänä on huolehtia omalta osaltaan myös vesien tilasta ja sen virkistysarvoista.
Rannan omistajilla on siis sekä oikeuksia että velvollisuuksia vesistöjen osalta. Rannan omistaja voi tehdä omalla rannallaan vain pieniä rannan hoito- ja kunnostustoimenpiteitä ja voi rakentaa rannalle tavanomaisen laiturin. Yhteisen vesialueen ja maanomistajan raja kulkee yleensä vesirajassa, ellei maanmittaustoimituksessa ole toisin määritelty.
Vähäistä suurempaa rannan kunnostustoimenpidettä kuten ruoppausta varten asiasta on ennakolta ilmoitettava ely-keskukselle sekä vesialueen omistajalle, siis osakaskunnalle, sekä mahdollisesti myös kunnan/kaupungin ympäristövalvontaan. Vesistölle haitalliset hankkeet tarvitsevat vesilain mukaan aluehallinnon luvan. Rantaviivan paikkaa ei siis saa ilman lupaa muuttaa, eikä luonnonpuroja ja jokia saa käsitellä ilman lupaa.
Längelmävedellä tilanne voi olla monimutkainen, johtuen muun muassa Längelmäveden vedenpinnan laskemisesta aikojen kuluessa. Tällöin on voinut syntyä vesijättöjä. Tiedossa on myös tapauksia, joissa maanomistajan ja vesialueen omistajan raja voi olla eri paikoissa, jopa vesialueen puolella. Tällaisissa epäselvissä tapauksissa maanomistaja voi hakea maanmittaustoimitusta Maanmittauslaitokselta.
Osakaskunta kuuluu automaattisesti myös isompaan kalatalousalueeseen, joka puolestaan valvoo alueen kalastusta ja laatii muun muassa vesialueitten käyttö- ja hoitosuunnitelman. Oriveden seudun osakaskunnat kuuluvat Längelmäveden kalatalousalueeseen. Sen nettisivuilta saa lisätietoa esimerkiksi kalastusmääräyksistä, kalastusluvista, osakaskuntien yhteystiedoista ja tietoja vesialueitten sijainneista.
Harmillista kyllä, Längelmävedellä Rönnistä Länkipohjaan on melkein 20 osakaskuntaa, joten kalastajien pitää hankkia kalastuslupia usealta taholta. Kiinteitä pyydyksiä varten tarvitaan osakaskunnan oma kalastuslupa. Valtion kalastonhoitoluvalla voi sen sijaan kalastaa yhdellä vieheellä melkein missä vesistössä vaan. On harmi, että pienillä osakaskunnilla ei näytä olevan halua osakaskuntien yhdistämisiin. Tosin valtio on myös itse osasyyllinen, sillä yhdistäminen vaatii kalliita maanmittaustoimituksia.
Rantakaavapäätöksillä on siis vaikutuksia myös yhteisten vesialueitten käyttöön. Vesialueiden omistajan opas kertoo, että osakaskunta voi vaatia muun muassa merkittävien kala-apajapaikkojen jättämistä vapaaksi rantarakentamiselta. Samoin se voi vaatia riittävästi rantautumispaikkoja vesistöjen rannoille.
Kaikkien rannanomistajien ja osakaskuntien mielipiteitä ei kuitenkaan Oriveden rantakaavahankkeessa tarpeeksi huomioitu. Mielipiteitä ja kannanottoja kyllä kyseltiin ennen päätöstentekoa. Paikallinen luonnonsuojeluyhdistys esitti myös mielipiteensä, jonka mukaan kaavaa laadittaessa ei riittävästi huomioitu luontoselvityksiä ja että rantakaava sallii ylirakentamisen. Kaavassa ei lisäksi kaikkien mielestä riittävästi huomioitu maisemallisesti arvokkaita luontokohteita, jolloin vapaitten rantojen osuus jäi liian vähäiseksi.
Rantakaavan eräänä tarkoituksena oli alun perin myös luonto- ja maisema-arvojen huomioiminen. Sen periaatteissa oli maininta, että maisemallisesti arat rantakohteet pitäisi jättää rakentamatta. Näin ei nyt mielestäni kaikilta osin käynyt!
Kaavahankkeessa uudet rantarakennuspaikat määritteli konsulttiyritys erilaisten selvitysten jälkeen. Hankkeen aikana selvisi, että kaavanlaatija ei ollut itse käynyt toteamassa edes arvokkaimpien luontokohteiden tilannetta. Uusia rakennuspaikkoja osoitettiin sellaisiinkin paikkoihin, jotka ympäristöarvojen perusteella olisi pitänyt jättää rakentamisen ulkopuolelle.
Tällöin kyläläisten ja asukkaitten mielipiteitä ei tarpeeksi kuunneltu. Etenkin pienille järville olisi alun perin pitänyt asettaa rajoituksia saman maanomistajan tavoittelemille rakennuspaikoille. Kaavaprosessi suosi nyt näitä maanomistajia, vaikka järvimaisemien pitäisi olla yhteisiä.
Rantakaavaprosessi koostui useista vaiheista. Osa uusista rantarakennuspaikoista osoitettiin myös maakunnallisesti arvokkaille maisema-alueille. Näillä arvokkailla maisema-alueilla olisi mielestäni paremmin pitänyt varmistaa luontoarvojen säilyminen. Kaavassa muun muassa vähäteltiin upeitten metsäisten kalliorantojen säilyttämistä koskemattomina. Kaavanlaatija ilmoitti, että rakentamista ohjataan ennemmin metsäisille rannanosille, jolloin ei tulisi merkittäviä maisemavaikutuksia. Mutta tällöinhän juuri perinnemaisemaa tuhotaan, koska maisema muuttuu oleellisesti! Näin melu ja esteettiset haitat läheiselle vastarannalle ovat kiistattomat.
Monet rannanomistajat ja luontoihmiset yleensäkin ovat huolissaan järviluonnon, sen kalliorantojen, jokien ja purojen luontoarvoista. Uudet lomarakennukset muuttavat järviluontoa ja tekevät haavan perinnemaisemaan. Päättäjien ja meidän kaikkien pitää tulevaisuudessa entistä paremmin arvostaa ja suojella meille kaikille yhteistä järviluontoa sekä perinne- ja kulttuurimaisemia!
Ilmo Salo
