Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä, eivät ne leikkaa eivätkä kokoa varastoon, ja silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne.
Kun Jumala näin pukee kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna joutuu uuniin, niin tottahan hän teistä huolehtii, te vähäuskoiset!
Kuka teistä voi murehtimalla lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa?
Älkää siis huolehtiko huomispäivästä, se pitää kyllä itsestään huolen. Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet. (Matt. 6)
Jumalan huolenpitoon on helppo uskoa, jos elämässä kaikki sujuu hyvin ja on paljon kiitettävää. Mutta entä sitten, jos sairas ei parane, parisuhde päättyy yllättävästi, pienen lapsen vanhempi menehtyy, työstä tulee potkut, tili ei riitä pakollisiin menoihin, onnettomuuksia tapahtuu tai sota alkaa?
Missä on Jumalan huolenpito? Eivätkö enkelit riitä joka paikkaan? Usko Jumalaan voi joutua koetukseen.
Luin joskus ajatuksen, että pimeydessä Jumalan huolenpitokin voi näyttää pimeydeltä.
Se voi tarkoittaa vaikka sitä, että vastoinkäyminen tai kärsimys ei poistu, mutta sen keskellä Jumala voi huolehtia ihmisestä pienin teoin, jotka saattavat jäädä huomaamatta: lähettää lohduttavan ystävän, johdattaa terapiaan, johdattaa uuteen työhön, avata ikkunan kun ovi sulkeutuu…
Ollessani opiskelija oma isäni sairasti muutaman vuoden vakavaa syöpäsairautta, johon hän sitten valitettavasti menehtyikin. Sairastamisen aikana hänen puolestaan rukoiltiin useita kertoja, mutta syöpä ei parantunut.
Sen sijaan hänen sydämensä läppävika ja sytostaattien vahingossa tuhoama käsivarren lihas parantuivat rukousten seurauksena ihmeellisesti. Tämä puhutteli meitä läheisiä kovasti: Jumala oli läsnä, vaikka hän ei syöpää parantanutkaan ja vaikka isä joutui täältä lähtemään. Jostain salatusta syystä hänen aikansa oli lähteä.
Tekstit huolenpidosta ohjaavat mielestäni ajatukset siihen, että meidän ei tulisi uppoutua liikaa huoliin ja murheisiin. Murheita ei tarvitse kieltää, mutta niihin ei tulisi jäädä jumiinkaan.
Vastoinkäymisiä emme voi valita, mutta Jumala kutsuu meitä nostamaan katseemme huolista ajatukseen ”kaikki järjestyy”, sillä Hän tietää, että murheet eivät pidennä elämäämme yhtään, päinvastoin, murehtiminen ja stressi sairastuttavat ja lyhentävät elämää.
Siksi Jumala kutsuu meitä niin pienten kuin suurten murheiden keskellä luottamaan siihen, että elämä kantaa, että Jumala kantaa, että sittenkin Hän on meistä kiinnostunut ja pitää meistä huolen, tavalla tai toisella.
Ja vaikka täällä elämä vastustaisikin, viimeistään rajan tuolla puolen kaikki on hyvin.
Ulpu Siponen
