Ilmojen kylmetessä pihat laitetaan vähitellen syyskuntoon. Kesällä ilahduttaneet kauniit kukat kerätään pois ja värikkäät lehdet haravoidaan.
Samoin tuntuu tärkeältä huolehtia omaisten ja tuttavien hautapaikat kuntoon. Kanervat ja havut koristavat hautoja ja pyhäinpäivän lähestyessä myös kynttilälyhdyt laitetaan monen hautakiven viereen. Pyhäinpäivänä onkin rauhoittavaa kulkea kauniilla hautausmaalla, kun usealla haudalla loistaa kynttilä.
Yhdessä monet pienet kynttilät muodostavat suuren lämpimän valon antaen toivoa ja rauhaa sydämeen.
Pyhäinpäivä tuo meille paljon muistoja läheisistä rakkaistamme. Voimme kiittää Jumalaa siitä, että saimme tuntea heidät, viettää aikaa heidän kanssaan ja kokea monia yhteisiä hetkiä. Myös ikäviä muistoja voi nousta mieleen, mutta niitäkin voimme rauhassa pohtia armollisen Jumalan edessä.
Pyhäinpäivä puhuttelee meitä monin tavoin ja muistuttaa meitä myös elämän rajallisuudesta. Voimme itse vaikuttaa elämämme kulkuun ja sisältöön.
Suurin tieto elämästämme on kuitenkin elämän lahjan antajalla, Luojallamme, Kaikkivaltiaalla Jumalalla. Hänen kädessään on päiviemme määrä ja Hän myös haluaa olla mukana elämämme jokaisessa päivässä.
Myös tuttu loppusyksyn tapa, kellojen siirtäminen muistuttaa meitä ajan rajallisuudesta. Aika menee aina samaa vauhtia eteenpäin. Emme voi sitä nopeuttaa, hidastaa tai pysäyttää. Usein iloisina hetkinä toivoisimme ajan matelevan ja vaikeista hetkistä voisimme vaikka hypätä kokonaan yli.
Kaikki erilaiset ajanjaksot kuitenkin muodostavat meidän jokaisen ainutkertaisen elämänmatkan. Siinä jokainen päivä ja hetki on tärkeä ja elämisen arvoinen.
Samoin jokainen ihminen on yhtä tärkeä, arvokas ja Jumalalle rakas. Jumala haluaa tukea ja auttaa meitä kaikissa elämämme vaiheissa. Samoin me saamme kulkea toisten ihmisten rinnalla ja kynttilän valon tavoin valaista ja tuoda toivoa pimeinä hetkinä.
Rauhallista pyhäinpäivää sinulle ja voimia syksyyn.
Sanna Tapiolinna
