Juuri nyt keskustellaan paljon luonnon monimuotoisuudesta ja myös luonnon ennallistamisesta.
Orivedellä vahvistettiin tänä vuonna uusi rantaosayleiskaava, jossa oli tarkoitus monin tavoin huomioida maanomistajien edunvalvonnan lisäksi myös luonto- ja ympäristöasioita.
Nyt tuntuu siltä, että luontoarvot eivät kiinnosta kaikkia maanomistajia ja metsäyhtiöitä. Tästä saatiin silminnähden kouriintuntuva esimerkki Tunkelolta Längelmäen puolelta.
Hienossa järvimaisemassa avohakkuu ulotettiin syksyllä aivan rantaviivaan saakka. Kaikilla mittareilla arvioiden järven rantaan olisi pitänyt jättää riittävä hakkaamaton suojavyöhyke. Nyt järvenrantarinteeltä saattaa tulla kiintoainesten valumia vesistöön saakka. Puhumattakaan siitä, että miltä järvimaisema näyttää avohakkuun jäljeltä.
Kyseinen rantamaisema sattuu olemaan vielä Oriveden vastahyväksytyllä rantakaava-alueella. Kyseinen rannanosa on merkitty Rantakaavassa suojelumerkinnällä (SL-1), koska tässä kapeassa salmessa viihtyy uhanalaiseksi luokiteltua kasvillisuutta ja eläimistöä. Ja myös kyseinen ranta-alue näyttää sijaitsevan Oriveden rantayleiskaavan mukaan maakunnallisesti arvokkaalla maisema-alueella.
Onneksi nyt jälkikäteen ely-keskus on ottanut kantaa tähän asiaan, mutta vahinko on jo päässyt tapahtumaan. Tällaista maanomistajan ja metsäyhtiön toimintaa upeassa järvimaisemassa ei voi helpolla hyväksyä. Vesialueen osakaskunnalla ei myöskään ollut ennakolta mitään tietoa hakkuuaikeista näissä rantamaisemissa.
Rantaan asti ulottuvat hakkuut vaarantavat selvästi vesistöjen luontoarvoja. Järviluontoa ja maisemia pitää paremmin kunnioittaa ja suojella.
Ilmo Salo
