Pyysimme taannoin lukijoitamme paljastamaan ikimuistoisimpia joululahjojaan. Vastaajat kirjoittivat hauskoja ja koskettavia muistoja, joskin harmiakin lahjamuistoihin mahtuu.
Yksi vastaaja kirjoittaa saaneensa esikoisensa juuri joulun alla. Liekö sen ikimuistoisempaa joululahjaa voikaan saada?
– Esikoinen syntyi 22.12. Se on paras joululahja, minkä voi saada, vastaaja kirjoittaa.
Toinen vastaaja paljastaa, että hänen puolisollaan on tapana järjestää yllätyksiä.
– Eräänä jouluna sain Wienernougat-rasian, joka on lempisuklaani. En halunnut heti avata rasiaa, vaan varata sille erityisen hetken ja nauttia herkkua omassa rauhassa, vastaaja aloittaa.
Hän kertoo, että rasia oli kuitenkin lopulta pakko avata, koska anoppi alkoi kinuta suklaata.
– Sisältä paljastui yhden konvehdin paikalta upea timanttisormus!
– Mieheni oli taitavasti saanut rasian takaisin muoviin, eikä siitä huomannut ollenkaan, että se oli jo avattu. Jouluaaton yllätys meinasi kuitenkin mennä plörinäksi, koska en avannut rasiaa heti. Siitä syystä laitettiin anoppi asialle.
Prinsessahameessa pakkasessa
Yksi joululahjamuisteloista sijoittuu noin 60 vuoden taakse, jolloin vastaaja on ollut noin kuuden-seitsemän vuoden ikäinen. Paketista paljastui alushame.
– Se oli jäykkää tekokuitua, olkaimissa rusetteja, helmoissa pieniä ruusuja. Sinä jouluaattona oli aika kova pakkanen ja paljon lunta, mutta muistan, kuinka innoissani juoksin paljain jaloin pelkkä alushame päälläni näyttämään sitä samassa pihapiirissä asuneille serkuilleni, vastaaja muistelee ja jatkaa:
– Siihen aikaan elämä oli aika köyhää, eikä hienolle alushameelle tainnut olla juuri muuta käyttöä kuin prinsessaleikeissä – mutta hieno se oli!
Nuken silmät kokivat kovia
Vastaajan mieleen on painunut myös päiväkirjalahja vuonna 1965.
– Siinä oli kauniit tekonahkaiset kohokuvioiset valkoharmaat kannet ja läpällinen lukkolaite, vastaaja kuvailee.
Ilo päiväkirjasta ei kuitenkaan kestänyt montaa päivää.
– Tapaninpäivänä lähdimme kävellen käymään lähellä olevassa mummulassa. Päiväkirja oli mukanani, koska halusin näyttää sen mummulle. Matkalla hukkasin lumihankeen sen avaimen, eikä sitä löytynyt koskaan.
Onni onnettomuudessa oli, että lukko sattui olemaan auki.
– Mutta taika katosi! Veljethän pääsisivät lukemaan salaisuuteni, koska kirjaa ei saanut enää lukkoon, kirjoittaja surkuttelee.
Veli liittyy toisenkin vastaajan joululahjamuistoon.
– Mieleen on jäänyt lapsena saatu nukke, joka avasi ja sulki silmiään. Se oli hieno, vastaaja aloittaa ja jatkaa:
– Ollessani 10-vuotias veljeni harrasti ammuntaa, ja nuken silmät olivat kohteena. Suruahan siitä riitti pitkäksi aikaa.
”Joulu tulee ilman lahjojakin”
Yksi vastaaja muistuttaa, että joulu tulee ilman lahjojakin. Hänen mielestään hyvän mielen saa antamalla rahaa hyväntekeväisyyteen.
– Jouluun kuuluu hyvä ruoka ja juoma sekä kirkossa ja haudoilla käynti. Hautausmaan kynttilämeri sykähdyttää, vastaaja kirjoittaa.
