Liikunta oli hyvin vahvaa 1950-luvulla. Varmaankin Talviaisten koulun opettaja Rahikaisella oli siihen osansa.
Esimerkiksi, vaikka oli linja-autokuljetus, niin talvisin tuli hiihdettyä koulumatkat: kotoa Eräsjärven rannalta ensin yksi kilometri itse tehtyä latua umpihankeen tai hevostukkiteitä pitkin.
Sitten siihen yhtyi Pimiän pojat ja näin latu parani Eräslahteen, josta tuli Kultalan lapsia, edelleen Kaarnijärveltä paljon lapsia. Vielä Sunikan Pauli ja Sulanderilta kaksi lasta. Meitä oli mukava hiihtoporukka, kun tultiin koululle. Hiihtäen matka koululle oli noin viisi kilometriä. Tietä pitkin kuusi kilometriä.
Kun tultiin hiihtäen, se mahdollisti myös, että sai välitunnilla hiihtää koulun ympärillä olevaa puolen kilometrin latua. Ruokavälitunnilla, jos sai opettajalta luvan myöhästyä hiukan, sai hiihtää kolmen kilometrin ladun ja jos oli sinä päivänä urheilutunti, hiihdettiin se kolmen kilometrin latu vielä kerran.
Ja sitten hiihdettiin kotiin. Tuli aika paljon hiihtämistä.
Mukavia hiihtokelejä toivotellen
Matti Holttinen
