Juupajokelainen Jouni Raipela innostui melonnasta vasta aikuisiällä.
– Aloitin harrastuksen nelikymppisena. Asuimme silloin vielä rannikkolla ja osallistuin Saaristomeren melojien melontakurssilla Turussa, seitsemän vuotta sitten Juupajoella muuttanut Raipela kertoo.
Ennen kurssia hän oli jo useamman kerran testannut vuokrakajakkia, muttei vielä ollut ostanut omaa.
– Jos melontaa haluaa harrastaa enemmänkin, kannattaa käydä kurssilla, sillä se antaa hyvän pohjan. Isommilla paikkakunnilla melontaseurat järjestävät niitä kesäisin, hän vinkkaa.
Raipela painoittaa, että melonnassa kaatumistaidot ovat tärkeitä. Melojan on uskallettava kaatua ja harjoiteltava sitä kesäisin, kun vedet ovat lämpimiä. Lisäksi melojan on tärkeää harjoitella, miten kaatumisen jälkeen pääsee takaisin kajakkiin, että pystyy mahdollisen molskahduksen jälkeen jatkamaan matkaa kohti rantaa.
– Lisäksi on tärkeää pukeutua kirkkaanvärisiin vaatteisiin ja hattuun, mikä lisää melojan näkyvyyttä muille vesillä liikkujille.
Juupajoelta merelle asti
Eniten Raipela nauttii saaristossa melomisesta, mutta Juupajoella asuessaan hän on ehtinyt hyvin tutustua sisävesistöjen tarjontaan. Kotiseudullaan hän pitää varsinkin Kopsamojärveltä Purnuun virtaavasta reitistä, jonka hän perinteisesti meloo joka kesä.
– Se on hieno reitti, sillä se kulkee monen joen ja pikkujärven kautta. Sitä reittiä voi suositella aloittelevillekin melojille.
Raipeloiden kodin takana siintävä Tehtaanjärvi on sen sijaan turhan pieni kunnollisille melontaretkille.
– Periaatteessa järveltä pääsisi melomaan Hyytiälän metsäaseman suuntaan, mutta reitin varrella on paljon kaatuneita puita, joita pitäisi karsia. Kaatuneiden puiden alta limboaminen käy meloessa turhan haasteelliseksi, Raipela harmittelee.
Lähivuosina Raipela haluaisi toteuttaa yhden tavoitteistaan ja meloa Juupajoelta merelle asti.
– Juupajoelta pääse Längelmävedelle ja sieltä Lempäälän kanavan kautta Pyhäjärvelle. Kokemäenjoenvesistö alkaa jo Nokialta, mutta siellä sijaitsee pari voimalaa, joiden ohitse kajakin joutuu kantamaan maitse. Niiden jälkeen pääsee melomaan Poriin asti. Tämä haave ei välttämättä ole mahdollista toteuttaa jo tämän kesänä aika, sillä samaan reissuun olisi hienoa yhdistää myös saaristossa melominen. Porin edustalla ei ole saaristoa, joten minun pitäisi meloa avovesillä Rauman eteläpuolelle asti. Avovesillä liikkuminen edellyttää taas suotuisia kelejä, hän selvittää.
Meloessa mieli lepää
Jokaisesta kesälomastaan Raipela varaa melomista varten tietyn osuuden, jonka aikana hän ehtii tehdä parin viikon reissun. Pitkillä melontaretkillä hänelle keskeistä on juuri yksinolo luonnon ja omien ajatusten parissa.
– Psykoterapeuttina ja mielenterveyskuntoutujien palvelukodin johtajana työskentelen hyvin sosiaalisella alalla ja olen joka päivä tekemisissä ihmisten kanssa. On siis hienoa välillä olla ihan yksin. Retken alussa siihen pitää aina totutella, mutta sen jälkeen riittää kaikenlaista pohdiskeltavaa, hän luonnehtii.
Meditatiivisten yksilöreissujen lisäksi Raipela on melonut yhdessä naapurinsa Tony Anderssonin kanssa.
Raipela onnistui koukuttamaan Anderssonin lajin pariin nelisen vuotta sitten.
– Pääsin testaamaan Jounin kajakkia Tehtaanjärvellä ja siitähän innostus sitten lähti. Heti oli saatava oma kajakki, Andersson muistelee.
Sittemmin Andersson on tartuttanut melontainnostuksen avovaimoonsa Jaanaan, joka nykyään myöskin on kajakin onnellinen omistaja.
Pitkät retkimelonnat houkuttelevat
Melontaretkiä Andersson tekee pääasiassa sisävesillä. Toistaiseksi ainut kokemus saaristomereltä on peräisin Anderssonin ja Raipelan parin vuoden takaiselta reissulta, jonka aikana he meloivat Kustavista Ahvenmaalle ja takaisin ja samalla kiersivät Ahvenanmaan.
Raipela kertoo, että kyseiselle reissulla he kohtasivat hänen koko melontahistoriansa kamalimmat säät.
– Ahvenanmaata kiertäessä meidän kohdalle osui aivan kamala vastatuuli Eckerön kohdilla. Pohjoisesta puhalsi vastatuuli niin kovaa, että tuskin pääsimme eteenpäin, vaikka meloimme kaikin voimin. Pakko oli pinnistellä eteenpäin ja rantauduimme heti, kun siihen löytyi sopiva kohta.
Kyseisestä melontamatkasta ei kuitenkaan ole jäänyt miesten mieliin ikäviä muistoja, vaan Andersson haaveilee tulevaisuudessa tekevänsä vielä pidempiä reissuja kuin kierroksen Ahvenanmaan ympäri.
– Joinain päivänä vielä haluaisin meloa koko Suomen rannikon, hän aprikoi.
Lue lisää melontaharrastuksesta:
