Yhden tutun lapsi on homoseksuaali. Se on muuttanut pois kodistaan, kun ei oikein voinut vapaasti elää pienellä paikkakunnalla omien arvojensa mukaisesti.
Ennen vanhaan minunkin kotikylilläni oli kanssa yksi mies, josta vanhemmat supisi keskenään, että se nyt on vähän semmoinen. Ei hänestä lasten aikaan juoruttu, mutta varsinkin akkaväki päivitteli. Mies oli komea ja käsistään taitava, mutta ei löytänyt naista itselleen, vaikka kylillä oli vanhoja piikoja ja leskiä sotien jälkeen vaikka kuinka paljon.
Hän oli hirmuisen ystävällinen kaikille, kekseliäs ja lahjakas probleemien ratkaisija. Jos ei kylän miehet löytäneet ratkaisua, niin aina joku sanoi, käydääs kysymässä Villeltä. Aika usein se Ville löysi ratkaisun. Hän osasi kääntää asiat ylösalaisin ja katsella juttuja toiselta kantilta.
Muumien äidistä kertova elokuva toi mieleen muistoja omasta lapsuudesta. Niitä aikoja kun muistelee, niin kesällä paistoi aina aurinko ja mansikoita oli rinteet täynnä. Kylissä oli omat kylähullunsa, Villensä ja vaivaisensa. Muut parempiosaiset sieti, ymmärsi ja huolehti näistä erilaisista.
Yhteiskunta vaurastui ja alkoi huolehtia avuntarvitsijoista. Samalla pikkuhiljaa hävisi ihmisten empatia ja vastuuntunto. Kyllä valtio hoitaa sanottiin ja voitiin kääntää selkä avuntarpeessa oleville. Pannaan muori kunnalliskotiin tai vanhustentalolle, niin asiat on hoidossa.
Onhan se maailma eteenpäin mennyt , mutta on silläkin edistyksellä hintansa. En oikein voi ymmärtää ihmisiä, jotka tuomitsee toisia erilaisia kanssaeläjiä.
Jos kaksi ihmistä tykkää toisistaan ja haluaa elää yhdessä, onko se joltain muulta pois. Se, mitä tapahtuu heidän makuukammareissaan on vain ja pelkästään heidän asiansa.
Joidenkin ahdasmielisten moraalinvartijoiden sietäisi enempi tarkastella omaa käyttäytymistään.
Mökin muija
Kirjoittaja on orivesiläinen tuumailija, joka pohtii pakinanomaisissa teksteissään elämän kulkua ja maailman tapahtumia.
