– Leporanta on paikkana sellainen, että tänne tullessa kaikki muu unohtuu. Täällä on helppoa olla läsnä tässä hetkessä, Leporannan taidekeskuksen näyttelyvastaava Jaana Pärssinen kuvailee.
Mikäs sen parempi miljöö Leporannan 49.nnelle kesänäyttelylle, joka kantaa läsnäolon teemaa.
– Viime kesänä näyttelyn teemana oli hiljaisuus, joten Läs-nä-näyttely on tavallaan sille jatkoa. Läsnäolon tunne syntyy hiljaisuudesta. Päätin jo hyvissä ajoin, että tulevan näyttelyn teeman. Kuinkas ollakaan tämän kevään jälkeen se osoittautuikin olevan vielä ajankohtaisempi kuin arvasin.
Pärssinen alkoi miettiä näyttelykokonaisuutta jo viime syksynä.
– Näyttelyä kootessa toimin hyvin intuitiivisesti ja katson, millaisia taiteilijoita tulee vastaan ja poimin heidän joukostaan niitä, joilta pyydän teoksia mukaan. Toivoin saavani tämän kesän näyttelyyn ainakin maisemia, mutta myös muotokuvia, hän kuvailee prosessia.
Kesäkuun puolivälissä avautuneessa näyttelyssä on mukana töitä 30 taiteilijalta ja näytteilleasettajalta. Noin puolet heistä ovat Leporannassa uusia nimiä.
Esillä on monipuolinen kavalkadi maalauksista keramiikkaan ja lasiesineisiin sekä veistoksiin, joissa on hyödynnetty monenlaisia materiaaleja. Esimerkiksi Vilho Juuselan punaista hehkuvat metallikukat ovat löytäneet luontevan paikan Leporannan laajalta nurmikentältä.
Pärssinen huomauttaa, että teemana läsnäolo tarjoaa mahdollisuuden hyvin vapaaseen tulkintaan.
– Läsnäolo ei ole ollenkaan yksioikoinen ajatus. Tämänhetkiset elämäntilanteet, menneet kokemukset ja ympäristö, ne kaikki muovaavat meitä. Toiselle läsnäolo näyttäytyy maisemana, toiselle se on oman päänsisäinen olotila, hän miettii.
Yksi näyttelyn kiinnostavimmista teoksista on vanhoista ikkunaruuduista koottu tilataideteos nimeltään Aika. Teoksessa käytetyt ikkunat ovat peräisin vanhasta puretusta talosta Eräjärveltä.
– Se varmasti herättää monissa ihmetystä ja mielenkiintoa. Teoksen koonnut nuori taideopiskelija Alvi Hatakka toivoo, että ihmiset antaisivat sille aikaa ja miettisivät sitä rauhassa. On hyvä miettiä jokaisen omaa tilaa, joko fyysistä tai päänsisäistä. Millainen se on, kun siitä huolehtii tai miltä se näyttää, jos sitä laiminlyö? Jos tilasta ei huolehdi, niin mikä kaaos siitä saattaa aiheutua? Pärssinen evästää.
Aina tulee uusi kesänä
Kuluva kesä Leporannassa on kuudes Pärssisen luotsaamana. Pärssinen tutustui paikkaan vuonna 2014, jolloin hän toi taidekeskuksen näyttelyyn ensi kertaa omia teoksiaan.
– Jo silloin oli omistaja Vilho Juuselan kanssa puhetta, että jääkö kyseinen näyttely Leporannan viimeiseksi. Ehdotin, että hän vuokraisi paikan jollekulle ja hän tarjosi sitä minulle. Harkitsin asiaa ja lopulta päätin, että voisihan tätä kokeilla yhden kesän. Jokaisen yksittäisen kesän jälkeen onkin sitten taas tullut toinen. Aina mennään viimeistä kesää.
Juusela on yhä edelleen yksi Leporannan kantavista voimista.
– Leporanta on hänen elämäntyönsä ja todellinen intohimo. Nytkin hän oli ehdottomasti sitä mieltä, että kesänäyttely pidetään, vaikka aika oli poikkeuksellinen. Hänen innostuksensa on hyvin tarttuvaa, Pärssinen kertoo.
49. kesää mittarissa, mutta Leporanta jaksaa silti kesästä toiseen houkutella paikalle kävijöitä. Pärssisen mukaan yksi Leporannan eduista on näyttelytöiden monipuolisuus.
– Täältä saa aina jotain matkaan, sillä tarjolla on aina niin monenlaista nähtävää. Lisäksi moni töistä on esittäväpainoitteisia, joten niitä on helppo lähestyä.
Kotoisan tunnelman lisäksi taidekeskuksen valttikorttina on sijainti luonnon välittömässä läheisyydessä järven rannalla.
– Tämä paikka jaksaa kesä toisensa jälkeen ihastuttaa ihmisiä. Täällä sielu lepää.
Leporannan luonto sopii kylpypaikaksi
Näyttelyn lisäksi Leporannassa järjestetään kesäisin erilaisia kursseja osana Oriveden Suven toimintaa. Tämän kesän tarjontaan valikoitui joogaa, valokuvauspaja, moottorisahaveistokurssi sekä Pärssisen ohjaamaa metsäkylpemistä.
– Metsäkylpeminen on peräisin Japanista. Se on itsetietoisuustaitoihin moniaistillisesti perustuvaa havainnointia luonnossa. Metsäkylvyt liittyvät hyvin vahvasti läsnäolemiseen, metsäkylpyohjaajaksi talven aikana pätevöitynyt Pärssinen selvittää.
Japanissa metsäkylpemisen ideaa on viety jopa niin pitkälle, että maassa on perustettu erillisiä terveysmetsiä, jonne annetaan lähetteitä. Suomessa metsäkylpyjä järjestetään kotimaisista lähtökohdista käsin.
Pääasia on olla luonnossa tai puutarhassa, jossa ympäröivään luontoon keskitytään tiiviisti käyttämällä eri aisteja. Kylpeminen voidaan toteuttaa paikallaan ollen, hitaasti liikuskellen tai maassa makoillen.
– Itse lähden siitä, että kylvyn aikana kuljetaan jonkin verran, että saadaan erilaista näkymää silmien eteen. Myös värit ovat minulle metsäkylvyissä tärkeitä.
Metsäkylpyyn voi yhdistää erilaisia teemoja, kuten maalausta, joka on Pärssiselle luonteva valinta.
– Törmäsin metsäkylpyihin netissä ja ajattelin heti, että tämä voisi olla minulle sopiva juttu. Syksyllä minun on tarkoitus panostaa tähän enemmän ja järjestää lisää kylpyjä, kun kesän kiireet hellittävät, Pärssinen kertoo.
