Runkosarjan vitonen OrPo venytti puolivälieräsarjaa Hämeenlinnan kanssa viidenteen otteluun saakka, mutta ratkaisevassa ottelussa joukkue pysyi Kerhon kyydissä vain alkupuoliskon. Kolmoserä oli vielä hilkulla, ja sen jälkeen Kerhoa ei pidellyt enää oikein mitään.
– Kyllähän me hyvin pelattiin siihen nähden, että valtakunnan lehdissä meitä povattiin sarjassa yhdeksänneksi, tiivistää OrPon manageri Mika Putkisaari.
Ensimmäinen puolivälierä meni Hämeenlinnalle 3–0 (25–10, 25–13, 25–18), toisessa OrPo heräsi jo taistelemaan kotiyleisön tuella, tulos 2–3 (24–26, 25–19, 25–20, 17–25, 12–15).
Kolmannen kohtaamisen Hämeenlinnassa OrPo voitti veitsi kurkulla 2–3 (25–15, 25–27, 25–19, 17–25, 10–15) ja uusi saman tempun kotona 3–1 (25–23, 28–26, 24–26, 25–19). Näin ratkaisu jäi viime torstaille Hämeenlinnaan. Siellä peli meni HLK:lle erin 3–1 (30–32, 26–24, 25–23, 25–13) ja pelin jälkeen nähtiin kyyneleiset kiitokset OrPon pelaajilta.
– Itse tiedettiin, missä mennään ja että palasten on loksahdettava kohdalleen. Loppukaudesta peli alkoikin näyttää erilaiselta. Isoja tekijöitä oli, että meiltä putosi ringistä kaksi keskipelaajaa, mikä heijastui laidoillekin. Kun Dasha (Butkevych) oli kipeänä, olisi tarvittu Liisa Rinta-Tassia vaihdosta tilalle, mutta kun hän pelasi keskarina, se ei enää ollut mahdollista. Yhden puolivälieräottelun Butkevych pelasikin sairaana.
Tämän viikon ilouutinen OrPolle oli se, että kaksi joukkueen pelaajista kutsuttiin maajoukkueleiritykseen, josta tehdään lopulliset valinnat naisten EM-kisoissa loppukesästä pelaavaan maajoukkueeseen.
– On näköjään huomattu, että Orivedelläkin pelataan lentopalloa. Orivedeltä ei ole ollut vähään aikaan maajoukkuepelaajia, ja kutsu on käynyt vasta täkäläisten vaihdettua toiseen seuraan, Putkisaari lohkaisee.
Toisen passarin hankinta ei kaduta
Osa katsojista on ihmetellyt, miksi keskipelaajaosaston vahvistamisen sijasta päädyttiin kesken kaiken hankkimaan uusi passari. Putkisaari näkee edelleen sen olleen viisaampi valinta, jolle oli perustelunsa.
– Passariin päädyttiin, koska Taija Kaukorannalla oli syksyllä kaikenlaista pikkuvaivaa, ja lisäksi haluttiin saada passarien välille aitoa taistelua peliajasta. Puolivälierissä vaaka kallistui Taijan peluuttamiseen enemmän.
Vuodenvaihteessa ei tiedetty sitäkään, että Siiri Vehmanen joutuu jäämään sivuun viimeisistä otteluista, kun hän sai törmäyksessä Dashan kanssa ylävartalovamman, luunmurtuman.
– Ainahan niitä keskareita löytyy, mutta löytyykö riittävän hyvää? Oikein mikään joukkue ei enää vuodenvaihteessa löytänyt sellaisia ulkkareita (ulkomaalaispelaajia), joka ratkaisisi otteluita, puntaroi Putkisaari.
Valmentaja jatkaa, joukkue uusiutuu vahvasti
Päävalmentajakysymys ensi kaudelle on ratkaistu, kun sopimusta Andrea Carasin kanssa jatkettiin, ja myös neuvottelut kakkosvalmentaja Fabio Mentan kanssa ovat loppusuoralla.
– Fabio ei välttämättä halua enää lähteä mihinkään maailmalle reuhuamaan. Rooli Orivedellä sopisi hänelle ja hän on viihtynyt, Putkisaari kuvailee.
Hän lisää, että Mentan puolesta puhuvat halu auttaa Carasia ja rauhallisuus silloin, kun ykkösvalmentajalla temperamentti kuohuu.
– Menta on myös lyhyessä ajassa saanut aikaan selkeän muutoksen pelaajien fysiikkaharjoittelussa, mikä on myös tuonut tuloksia. Pelaajien nopeus kasvoi aika lailla ja ponnistusvoima kasvoi 5–10 prosenttia. Siinä on yksi syy kevään viimeisten pelien onnistumisille.
Pelaajista tiedossa ovat oikeastaan vasta libero Emilia Putkisaari sekä yleispelaaja Ada Aronen, johon oli kiinnostusta myös ulkomailta, mutta Ada halusi vielä vuoden kehittyä Suomessa ja Carasin valmennuksessa.
– Meillä oli nuori joukkue, joka jaksoi olla kiinnostava, ja liigan paras hakkuri Dasha, kyllä nämä asiat ovat herättäneet positiivista julkisuuskuvaa OrPosta. Oli hienoa nähdä, miten nuoret pelaajat kuten vaikka Ada kehittyivät kauden aikana ihan valtavasti, se nähtiin puolivälierissäkin.
Peleistä saa valtavasti dataa, joka osattava hyödyntää
Putkisaari arvioi, että joukkueena OrPo meni isosti eteenpäin erityisesti taktisella puolella. Carasi analysoi pelit erittäin tarkkaan ja laati joka otteluun uuden taktiikan. Kun jokainen passi analysoidaan ja kaikki hyökkäyssuunnat tiedetään tarkkaan, siitä kertyy valtavasti dataa.
– Työmäärä siellä taustalla on aika kova, siinä riittää tutkimista ja testaamista, että saadaan paras mahdollinen teho irti jokaisesta pelaajasta. Suomessa on yleisesti ongelmana, ettei osata käyttää tätä Data Volley -järjestelmää hyväksi, mutta siihen pitää oikeasti opiskella. Silloin se on tehokas työkalu, jonka käytön Carasi todella osaa, manageri kehuu.
– Halusin tuoda Orivedelle ammattilaisen, joka todella tietää, mitä menestyminen joukkueelta vaatii, ja siinä onnistuttiin loistavasti, Putkisaari tiivistää.
Nyt tästä eurooppalaisesta, tasokkaasta mutta myös äärimmäisen vaativasta valmennustyylistä pääsevät hyötymään pitkälti uudet pelaajat.
