Yleisesti oletetaan, että poliitikoksi tullaan sattumalta. Kylä- tai kuntapuolella tämä kai pitää pitkälti paikkansa.
Kun mennään valtakunnan tasolle, puhutaan jo eri mittasuhteista. Luultavasti kaikilla puolueilla on erilaisia Alkio- tai Sirola-opistoja, työväen- tai kansallisia sivistysliittoja ynnä muita. Näissä ajatushautomoissa opetetaan, kuinka juuri tämä katsantokanta on ainut ja oikea.
Amerikkalaisille opetetaan koulussa keskustelu- ja väittelytaitoa. Suomessa tätä opetetaan edellä mainituissa laitoksissa. Taisi joku ministerikin hakea lisäoppia tähän arvostettuun taitoon ihan maksullisesti.
Siksi poliitikkojen keskustelua on välillä mielenkiintoista seurata. Se on kuin miekkailuottelu, väistetään, hyökätään, harhautetaan ja otetaan sivuaskeleita. Huonoimmillaan se on samojen fraasien toistelua. Me teemme sitä tai tätä ja te teette juuri päinvastoin. Lopuksi lähdetään yhdessä kahville tai kaljalle ja naureskellaan äänestäjien tyhmyydelle.
Voidaan myös sopia, jos sinä tai puolueesi teette näin, niin minä tai meidän puolueemme suostumme tähän. Kulissien takainen peli on kuin suoraan Kauniista ja Rohkeista.
Näistä vaalien alla käytävistä julkisista televisiokeskusteluista olen kuitenkin parhaimmat unet saanut sohvalla seuratessani tätä ennalta arvattavaa niin sanottua väittelyä.
Olen pettynyt lukemattomat kerrat poliitikkojen lupauksiin, mutta aion silti käydä äänestämässä. Nytkin ajattelin, että jospa se minun ehdokkaani tällä kertaa menisi läpi ja tekisi sitä mitä pyhästi lupasi.
Suomessa on ainakin toistaiseksi tavalliselle tallaajalle annettu mahdollisuus vaikuttaa omiin ja koko kansakunnan asioihin. Pahin tulevaisuus on naapurivaltion kaltainen tilanne, jossa vaalitulos tiedetään ennalta, eikä vaihtoehtoja ole.
Mökin muija
Kirjoittaja on orivesiläinen tuumailija, joka pohtii pakinanomaisissa teksteissään elämän kulkua ja maailman tapahtumia.
