Luin 24. toukokuuta ilmestyneestä Oriveden Sanomista, että Hirsikankaantien alikulku Länkipohjassa on koristeltu hienoilla graffiteilla.
Se on hyvä juttu – nuo alikulut kaikkialla kaipaavat väriä. Mutta onpa minunkin ”taideteokseni” ollut Hirsikankaan alikulun kohdalla, tosin sen päällä.
Olin 1975 mennyt töihin Wärtsilän Järvenpään konepajalle. Alkuun tein siellä hitsaustöitä jauhekaarihitsauskoneella. Se on sellainen lankaa syöttävä laite, jossa suojakaasun sijasta hapetus estetään jauheella.
Pääasiassa jatkoin levyjä tai hitsailin palkkien pituusaumoja. Eräs työ oli valtiolle; teimme VR:lle apusiltoja, joita tarvittiin rataosuuksien siltatyömailla remonttien aikana.
Se oli sitten 1980-luvun puolivälin tietämissä, kun eräs tällainen apusilta oli Hirsikankaan alikulun kohdalla. Vanhempani asuivat silloin Länkipohjassa ja kerran kyläillessäni lähdin isäni mukana kävelylle.
Hän oli kiinnostunut kylän tapahtumista ja tällä kertaa tuosta ratatyömaasta. Kun pääsimme lähelle niin huudahdin: ”Tuo keltainen apusilta on minun hitsaamani”!
Kuulemma isäni oli muistanut kaikille tutuille kehua tuota näkemäänsä. Kyllähän minä toppuuttelin; en toki yksin niitä tehnyt. Vain ne pitkittäissaumat olivat hitsaamiani.
Hannu Järvinen
Mäntsälä
