– Nopeat päätökset ovat hyviä päätöksiä, ja me ollaan nopeita liikkeissämme, nauravat Janne Salkolahti ja Nina Åkerman. He tekivät päätöksen järjestäjävastuun ottamisesta Talviaisten lavan kesään lyhyellä mietinnällä vasta keväällä.
Talkooväkeä toimintojen pyörittämiseen on löytynyt lavan omistavalta VPK:lta ja parhaillaankin talkoolaisia huhuillaan mukaan, mutta VPK:lla oli halu saada ulkoistettua vastuu ohjelmasta. Siihen itsekin esiintyvät Nina ja Janne olivat omiaan.
– Tavoitteena on lavan ylläpito ja pitäminen toiminnassa, sillä sen ei haluta rapistuvan. Kuluja tästä aiheutuu joka vuosi, vaikkei mitään tehtäisi. Olisihan se todella sääli, Salkolahti kiteyttää.
Hän on aistinut innostusta kylälläkin, sillä roskiskatokselle ilmoitusta viedessä kyseltiin jo, milloin pidetään talkoita. Kesäkuun alussa haravoidaan ja luututaan taas paikat siisteiksi, ja kesän mittaan on tulossa kymmenkunta erityyppistä tapahtumaa.
Päätöksen jälkeen ohjelmisto laadittiin myös nopealla aikataululla, toiveena monimuotoinen kävijäjoukko. Myös nuorempaa väkeä houkutellaan mukaan alemmilla lipunhinnoilla.
– Täällä ei tosiaan katsota, onko tanssikursseja käyty – eikä ole edes pakko tanssia. Me teemme yhdelle laidalle jopa tanssivapaan alueen, jossa voi samassa tilassa istuskella, fiilistellä ja kuunnella musiikkia pelkäämättä, että joku tulee yhtäkkiä pyytämään lattialle. Lavalla pitää saada viihtyä myös muuten vaan, he linjaavat.
Nina Åkerman tietää, että monet eivät enää uskalla lähteä lavalle, koska jännittävät osaamistaan. Siksi Talviaisissakin tarjotaan niin karaokea kuin pubi: yhdellä sanalla viihtymistä kesäiltoihin hienoissa maisemissa.
Karaoke sijoittuu katetun terassin nurkkaan niin, etteivät karaoketulkinnat häiritse tanssimista ja toisin päin.
Esiintyjien saatava palkkionsa ja kulut katettava
– Ohjelmariski meillä toki on, sillä laulajien ja soittajien pitää saada palkkionsa, on kävijöitä tai ei, samoin markkinointikulut on katettava, he mietiskelevät.
Siksi tarjolla on paljon muutakin kuin lavatanssia. Lavan jokakesäisiin vieraisiin kuulunut Pauli Hanhiniemikin MAD-kokonpanonsa kanssa on taas palaamassa.
Åkerman ja Salkolahti hoitelivat kesäksi myös lavan anniskeluluvat, ja oluen ja siiderin ohella voi nauttia viiniäkin. Evääksi on myös perinteistä makkaraa ja vohveleita sekä yläkerrassa kahvio.
– Me ollaan itse täällä aika paljon, lähes joka kerta, ja meillä on anniskelupassit, mikä vähän helpottaa hommaa. Järjestyksenvalvojakortteja löytyy talkoolaisista useammalta, ja Ninakin on lähipäivinä menossa järkkärikurssille, Janne kertoo oman työn osuudesta. He myös esiintyvät itse ainakin pari eri kertaa.
Anniskelulupa on ajoitettu niin, että tanssien jälkeenkin baari on vielä auki. Ja jos joku haluaa ihan vaan poiketa pubissa, ei loppuillasta tarvitse enää tanssilippua ostaa.
– Monen vuoden baarikokemus on antanut tuntuman siihen, miten järjestystä pidetään, Åkerman vakuuttaa. Silti he ehtivät muuallekin esiintymään, joten kesän kalenteri järjestyi siinä mielessä todella hyvin.
Vanhan ajan iltamameininkiä on kysytty, siihenkin vastataan
Myös vanhan ajan iltamameininkiä heiltä on kysytty. Ennen vanhaan piti iltamissa olla ensin sivistävä osuus, vasta sitten päästiin tunniksi tanssimaan. Nyt sen tilalla on konserttiosuus ja päälle tunti tanssia.
Janne Salkolahti on syntyjään oman kylän poikia, mutta hän ei ollut vielä syntynytkään, kun vuonna 1966 mäelle nousseelle lavalla pidettiin ensimmäiset tanssit, joten kohti 60-vuotiskesää mennään.
– Eikös sinunkin äitisi ja isäsi löytäneet toisensa täältä lavalta? Åkerman kysyy Salkolahdelta.
Jo lavan avajaiskesänä Danny keräsi paikalle parituhatta henkeä, ja hän esiintyi myös 30-vuotisjuhlakesänä, silloin kuulemassa oli ehkä tuhannen henkeä. Artisti otti paikalle oikein oman työmaasähköliittymän sekä karautti estradille moottoripyörällä.
Järjestäjät ovat havainneet, että koronan jälkeen tanssiminen on elpynyt. Vielä viime kesä oli aika varovaista, mutta tälle kesälle on jo suuret odotukset. Ihmiset haluavat taas tavata toisiaan.
Ja koska lavatanssi on sekä kulttuuria että liikuntaa, siihen voi käyttää kulttuuri- ja liikuntaseteleitä.
Tuttuun tapaan parkkipaikan laidalle voivat asuntoautolla tai -vaunulla liikkuvat jäädä yöpymään. Se on tärkeää pitkin Suomea kiertäville tanssiharrastajille.
Pelkkä humppamuusikkous ei lyö leiville, vaikka keikkaa tehdään talvellakin. Janne Salkolahti on koulutukseltaan sähkö- ja automaatiopuolen insinööri, joka ennen koronaa teki niitä hommia lähinnä alihankintana.
– Korona-aikana tuli sitten auki työpaikka, joka oli ihan mua varten. En keksinyt ketään muuta, joka olisi siihen sopinut, ja sainkin sen. Olen tietyn suunnittelujärjestelmän pääkäyttäjä, jolla olen vuodesta 2001 tehnyt töitä. Tunnen sen kuin omat taskuni ja vähän historiaakin. Onneksi sitä voi tehdä etänä vaikka autosta keikkamatkoilta, hän kertoo.
Salkolahti kun sattuu olemaan Nina Åkermanin hovisäestäjä. He liikkuvat oikeastaan aina yhdessä erityyppisillä keikoilla. Kolmantena pyöränä on tänä kesänä mukana myös kääpiövillakoira Fiona.
