Juupajoen koululla ihmiset iästä tai sukupuolesta riippumatta treenaavat karatea samassa salissa. Ensin harjoituksia pidettiin Kopsamon koululla kerran viikossa, mutta tila jäi pieneksi aktiiviselle porukalle.
– Kokoeroja voidaan käyttää edukseen karatessa. Iso mies voi treenata jotain paritekniikkaa lapsen kanssa. Junnutkin treenaavat Juupajoella täydet puolitoista tuntia, Sensei eli karateopettaja Markus Salomaa kertoo.
Juupajoen liikuntahallissa harjoitetaan karaten Wado-Ryu tyylisuuntaa. Wado-Ryu tarkoittaa rauhan tietä, ja onyksi kolmesta laajimmalle levinneistä karaten tyylisuunnista maailmassa.
53-vuotias Salomaa aloitti karaten kahdeksanvuotiaana. Nykyään hän opettaa karatea ammatikseen.
– Kangasalan koululla toimi karateryhmä, ja pyysin isääni laittamaan minut sinne. He ottivat minut porukkaan. Vuosi oli tuolloin 1978. Kangasalan seura on yksi Suomen vanhimpia.
Aktiivisia harrastajia
Salomaalla on myös kotonaan Kangasalla sali, jossa osa Juupajoenkin porukasta käy treenaamassa. Salomaa on käynyt lajin kotimaassa Japanissa harjoittelemassa sekä ottelemassa.
– Kolme tai neljä vuotta sitten Kangasalan salillani alkoi käymään todella aktiivista väkeä myös Juupajoelta. Ehdotin heille, pistetäänkö sinnekin jaosto pystyyn. Kun aloitimme täällä, väkeä oli kymmenkunta.
Nyt harrastajia on tullut ainakin puolet lisää. Karate kiinnostaa Juupajoella. Yksi Juupajoella käyvistä on ollut Salomaan oppilas jo 25 vuotta. Karate kiinnostaa Juupajoella.
– Juupajoella harjoittelu on perhehenkistä. Täällä ei telota toista, vaan pyrimme käyttämään toisen voimaa hyväkseen. Ottelemme hyvin harvoin ja silloinkin tiukoilla säännöillä.
– Täällä käy kaiken tasoisia. Osa porukasta on harrastanut jotakin muuta kamppailulajia aikaisemmin, ennen kuin ovat löytäneet karaten omalta paikkakunnaltaan. Heidän kehityksensä on hämmästyttävän nopeaa. Ryhmään on helppo hypätä mukaan ja porukan kehitys vetää mukanaan.
Salomaan harjoituksissa juupajokelaisille opetetaan potkujen ja lyöntien lisäksi lukkoja sekä puolustautumista aseilta, kuten veitsiltä ja pampuilta.
Karatessa vyön väri kertoo harrastajan tasosta
Salomaan karatevyökokeisiin tarvitaan tietty määrä treenikertoja. Näin taataan se, että oppilas on vyönsä veroinen. Juupajokelaiset oppilaat käyvät paikkaamassa poissaolojaan Kangasalan salilla etenkin vyökokeiden alla.
Harjoituksia on kaksi kertaa viikossa, keskiviikkoisin ja sunnuntaisin. Salomaan mukaan kerta ei riitä. Osa ryhmästä käy vielä perjantaisinkin harjoittelemassa omalla vuorollaan.
– Yhteishenki Juupajoella on todella hyvä ja kaikki tuntevat toisensa. Kukaan ei kitise treeneistä ja motivaatio on muutenkin älyttömän hyvä. Tämä on minullekin henkireikä, Salomaa hehkuttaa.
Henkisyys suuressa roolissa
Karatessa henkinen puoli on ainakin puolet koko lajista. Saliin tulosta ilmoitetaan taputuksella. Harjoituksissa on esillä taulu lajin perustajasta, jota kumarretaan saapuessa.
– Vaikkemme ole uskonto, niin buddhismi on vahvasti läsnä lajissa, mutta muuten kaikki perustuu hikeen.
Karatesta tulee monille elämäntapa. Laji muokkaa ajatuksia ja käyttäytymistä.
Karaten harjoittelusalia kutsutaan dojoksi
– Ennen vanhaan samurait harjoittelivat dojossa tappamisen taitoja. Nyt dojo on enemmänkin mielentila. Sen voi viedä päässään minne vain.
Salomaan mukaan osa hänen oppilaistaan ovat koulukiusattuja, jotka saavat lajista itsetuntoaan takaisin. Hän ei opeta täyskontaktia, vaan liikkeet hidastetaan ennen osumista. Tosin hän itse kertoo otelleensa niin hanskat kädessä kuin ilmankin.
– Väkivallan siirtymistä dojon ulkopuolelle ei voi taata millään, mutta pelkkää väkivaltaa hakeva ihminen ei jaksa etikettiä ja rivissä olemista kauaa, Salomaa sanoo.
Myös Severi Parhialalle ja Lauri Mäkiharjulle karatetreenit ovat henkireikä, jolla jaksaa työviikon loppuun. He ovat käyneet puolitoista vuotta Juupajoella treenaamassa lajia.
Parhiala päätyi karaten pariin 7. luokalla kaverinsa kautta, jolloin hän aloitti käymällä Kangasalta. Aktiivinen harrastaminen johti ryhmän syntyyn myös Juupajoella.
Mäkiharjulla on taustaa jujutsusta sekä kuntonyrkkeilystä. Valmiista pohjasta on todella paljon apua.
– Kamppailulajit ovat aina kiinnostaneet minua, mutta Juupajoella ei ole ollut seuraa, jossa harrastaa. Aina olisi pitänyt lähteä Tampereelle asti. Kun näin ilmoituksen karatesta Juupajoen Facebook-ryhmässä niin viimein löytyi tilaisuus harrastaa omalla kylällä, Mäkiharju kertoo.
Treenit koostuvat teoriapohjaisesta vyökokeisin harjoittelusta, yksilö- ja paritekniikan harjoittelusta, liikesarjoista sekä vapaamuotoisesta harjoittelusta. Vyökokeissa oleellista on huomaako omat virheensä ja se, miten ne korjataan.
– Aika paljon harjoitellaan veitsipuolustusta, Mäkiharju kertoo.
Parhialalle ja Mäkiharjulle tiukka etiketti ei tunnu omituiselta. Parhiala kertoo, että hän kunnioittaa muita ihmisiä karaten ansiosta enemmän.
– Ensimmäisen viikon ajan tuntui vähän vieraalta, mutta nopeasti sen jälkeen siihen tottui, Parhiala kertoo.
Henkisyyden rooli on iso
Karatessa etiketti on isossa roolissa verrattuna muihin kamppailulajeihin.
– Jos tuntee vähänkään japanilaista kulttuuria, niin etikettiä ymmärtää paremmin. Heillä on omat perinteet ja kaavat, jotka selittävät paljon käyttäytymistä salissa.
– Karate opettaa nöyryyttä elämää kohtaan. Joka treeneissä tiedostaa, ettei valmiiksi tule ikinä, vaikka matkan varrella kehittyykin. Nöyryys lisääntyy, mitä korkeammalle vyöarvolle mennään. Myös kokeet muuttuvat tarkemmiksi, Mäkiharju kertoo.
Jos karatessa haluaa kehittyä, täytyy siitä tehdä elämäntapa. Ylempien vyöarvojen saavuttaminen on paljon omasta harjoittelusta ja omaksumiskyvystä kiinni. Jokainen vyöarvo on ansaittava, Parhiala painottaa.
– Yleensä sinisen vyön kohdalla päätetään, pysyykö karate harrastuksena vai tuleeko siitä elämäntapa. Oma mielentila on avainasemassa. Jos ei treenaaminen kiinnosta, et tule etenemään, Parhiala kertoo.
– Näissä treeneissä täydellinen suorituskyky ei ole pääasia. Enemmän katsotaan, miten oma pää pysyy mukana ja kuinka käyttää omaa kehoaan. Kaiken kuntoiset pärjäävät, Mäkiharju sanoo.
Karatetreeneissä arjen ahdistus unohtuu
– Tämä on melkein kuin meditointia. Jos päässä pyörii paljon asioita, niin täällä kiire unohtuu, Parhiala sanoo.
– Kyllähän tämä tekee hyvää mielelle. Alku voi tulla hankalalta, kuten kaikissa muissakin harrastuksissa, mutta kun parin kuukauden päästä niin huomaat, etteivät muut ole sen kummempia kuin sinäkään. Kun saa karatepuvun päälle, niin aivot kääntyvät eri asentoon, Mäkiharju sanoo.
