Korkeakosken perukoilla punaisessa pirtissä asuvat Tommi ja Janna Yrjölä ovat pitäneet yhtä kohta 14 vuotta. Alun perin Visuvedeltä kotoisin oleva Janna tapasi eräjärveläisen Tommin, kun hän muutti Orivedelle opiskelemaan.
– Aika pian siinä Tommin kanssa tavattiin, lyötiin hynttyyt yhteen ja käytiin vähän kouluja, Janna tiivistää pariskunnan yhteistä historiaa.
– Oltiin tavattu ensi kerran koulussa ja sitten yksi perjantaiehtoo törmättiin kylillä ja vein tuon meille kotio Eräjärvelle, Tommi muistelee.
Seurustelun alkumetreillä Tommi opiskeli autopuolella ja Janna liiketalouden. Pian Tommi päätyi vaihtamaan samaan koulutusohjelmaan. Ammattikoulun jälkeen kumpikin työskenteli Orneuleella. Janna työskenteli pyörökoneneuloja ja Tommi toimi varaston puolella ja tarkasteli neuloksia.
– Yhdessä oleminen ja tekeminen on aina ollut meidän juttu, Janna kertoo.
Yhteinen työ- ja opiskeluhistoria ei päättynyt tähän, vaan parin vuoden jälkeen pariskunta päätti palata koulun penkille ja opiskella LVI-asentajiksi. Putkiurakointi jäi kuitenkin lyhyeksi vaiheeksi elämässä, sillä pian Tommi alkoi tehdä kokopäiväisesti tatuointeja.
– Vähän puolivahingossa ajauduin tähän tilanteeseen. Silloin putkipuolella ollessa ei vielä ollut ajatusta, että jossain vaiheessa tekisin tatuointeja työkseni. Yhtenä kesänä Yrjölän Sami kysyi, että tulisinko hänen liikkeeseensä tekemään tatuointeja silloin tällöin. Kun valmistuimme putkipuolelta, laitoin oman toiminimen pystyyn, vuodesta 2014 asti tatuointiyrittäjänä toiminut Tommi kertaa.
Oma keho harjoituskappaleena
Ensi kosketuksen tatuointeihin ja tatuoimiseen hän muistelee tapahtuneen jo vuonna 2006.
– Ammattikouluaikana tuli kavereihin harjoiteltua kaikenlaisia suttuja.
– Ja myös meihin, kuten näkyy, Janna täydentää ja viittaa omiinsa ja Tommin raajoihin, joita koristaa lukuisat tatuoinnit.
Suurin osa ensimmäisistä kuvista on jo peitetty toisilla, taidokkaammilla kuvilla ammattitaidon kasvaessa. Tommin ensimmäinen toiselle tekemä tatuointi oli Jannan jalkaan tatuoitu liekki.
– Meillä molemmilla oli samanlaiset ja molemmilta ne on myöskin jo peitetty. Kuvassa oli sydämen ääriviivat ja toisen nimikirjan sen sisälle, Janna muistelee suupielet naurussa.
– Ne olivat ulkoasultaan ja tekniseltä tasoltaan ihan hirveitä, Tommi hymähtää.
Ennen neulattavasta neulan pitelijäksi päätymistä Tommilla oli vain yksi tatuointi, kuva olkapäässä. Sen jälkeen musteessa piirrettyjä teoksia on kertynyt pikkuhiljaa pitkin kummankin kehoa. Suurin osa Jannan tatuoinneista ovat nimittäin puolison käsialaa.
– En ole laskenut, montako tatuointia olen itselleni kaikkiaan tehnyt. Enkä välttämättä nykypäivänä edes jaksaisi alkaa tatuoida omaa nahkaa, kun tatuointeja tekee muille työkseen, Tommi sanoo.
Henkilökohtainen tatuointikiintiö ei kuitenkaan ole vielä tullut täyteen, sillä Tommi kertoo varanneensa loppuvuoteen ja keväälle kourallisen aikoja kollegaltaan. Suunnitelmissa on teettää toistaiseksi tatuointivapaana pysyneeseen selkään iso kuva, jossa komeilee ”jonkinlainen häijynnäköinen elukka”.
– Minulla on suunnitelmissa lähinnä korjauttaa vanhoja kuvia ja saada yhtenäisyyttä sillisalaattiin. Kuten sanotaan, suutarin lapsilla ei ole kenkiä, minulla tatuoinnit ovat pitkälti karttuneet Tommin tyylikausien ja innostuksen perusteella. Arvostan ja pidän kovasti Tommin tyylistä, mutta kaipaan välillä myös vähän naisellisempaa näkemystä, Janna selvittää.
– Tommi on tehnyt kovan työn. Hän on tänä päivänä hirmuisen lahjakas. Tatuoiminen ei ole mitenkään helpoin valinta ammatilliseksi tieksi, hän lisää hellää ylpeyttä äänessään.
Mörököllejä ja vanhaa koulukuntaa
Vakioasiakkaat tietävät, mitä tulevat Yrjölän Tommilta hakemaan.
– Vaikka olen aika kaikkiruokainen, teen mieluiten mustaharmaita, realistisia mörököllejä. Synkkyyttä ja kuolemaa siis. Old school tyylisiä-kuviakin teen ihan mielelläni, Tommi luonnehtii tyyliään.
– Joistain töistä tulee kieltäydyttyä, jos toiveissa täysin päinvastaista tyyliä kuin mitä teen päivittäin. Esimerkiksi fineline-tyylisiä tatuointeja vierastan.
Fineline-tatuoinnissa pääosassa ovat ohuet ja kapeat ääriviivat eikä varjostuksia käytetä.
Tatuointitaiteilijan on kuitenkin tunnettava alan trendit.
– Jokin aika sitten mandalat olivat kovassa huudossa. Viime aikoina niitä on kysytty aika vähän. Ja ennen mandaloita oli villitys ”pitsikippuroista”.
Paksut tribaalien ja kiinalaisten kirjoitusmerkkien suosio on yrittäjän onneksi tyrehtynyt 2000-luvun alkupuolella.
Myös Janna kertoo joskus kokeilleensa tatuointikonetta, mutta ei toistaiseksi ole syventynyt asiaan sen syvemmin. Ala kuitenkin kiinnostaa, kuten kaikki taiteellinen ja luova tekeminen.
– Olen iloinen, että kuvataiteilu on pidemmän tauon jälkeen alkanut elpyä lähinnä akryylimaalausten parissa. Lapsesta asti rakkaasta luomisesta olisi ihana löytää oma niin sanottu leipälaji, hän miettii.
Koko perheen projekti johdattaa aarteiden äärelle
Luovan tekemisen lisäksi Yrjölän perhettä yhdistää intohimo vanhoihin esineisiin ja niiden keräilyyn. Keräilyn kohteeksi sopivat kaikki kauniit ja vanhat esineet, joihin yhdistyy kiinnostavaa historiaa.
– Meillä on esimerkiksi vanhat lastenvaunut, joissa äitini on penskana köllötellyt. Haalin nekin tänne, Tommi kertoo.
Jannan mukaan keräily tuppaa olemaan koko perheen projekti.
– Olen Tommin tavoin aina pitänyt vanhoista esineistä ja asioista. Välillä se olen kuitenkin minä, joka joutuu suitsimaan intoa. Esimerkiksi ompelukoneita alkaa olla jo riittämiin. Täällä on toki tilaa, mutta myös käyttötavaroille sitä pitäisi muistaa jättää, hän toteaa.
– En tiedä, mikä vanhoissa ompelukoneissa oikein kiehtoo. Kokoelmassa on tällä hetkellä viisi Singeriä, yksi Tikkakoski ja yksi Lada-merkkinen, Vanhemmissa tavaroissa näkyy käsityön jälki, se ehkä eniten viehättää, Tommi lisää.
Yrjölöiden tuoreimpiin hankintoihin kuuluu pihassa komeileva vuoden -69 Opel Commondore A, joka on nimetty perheen kesäautoksi. Sulassa sovussa klassikkoauton kanssa samassa pihassa on 60-luvulta peräisin oleva vanha traktori, jonka Tommi on tuonut vanhalta kotitilaltaan Eräjärveltä.
