Tunnustan heti aluksi, että lupautuessani tämän hartaustekstin kirjoittajaksi, en täysin ymmärtänyt, mihin lupauduin. Tulevan sunnuntain aiheena on itsensä tutkiminen ja aikamoiselle tutkimusmatkalle päädyinkin, kun aloin syventyä aiheeseen ja sitä koskeviin raamatunteksteihin.
Heti aluksi kävi selväksi, että omassa voimassani ja viisaudessani en tästä tehtävästä selviytyisi, sillä itsensä tutkiminen on haastava laji ja oman vajavuutensa tunnustaminen on monesti niin vaikeaa.
Pyysin Jumalalta, että hän avaisi Pyhän Henkensä kautta Sanaansa ja johdattaisi viisaudellaan tässä tehtävässä. Pala palalta Pyhä Henki alkoi avata raamatuntekstejä ja aloin ymmärtää, miten tulevan sunnuntain raamatuntekstit liittyvät toisiinsa.
Aloitin aiheeseen syventymisen Roomalaiskirjeen seitsemännestä luvusta, jossa Paavali puhuu laista ja synnistä. Siinä minua puhutteli erityisesti se ajatus, miten Jumala antoi alun perin lain käskyt meille rakkaudesta ja meidän parhaaksemme, jotta saisimme elää hyvää ja turvallista elämää.
Me emme kuitenkaan kyenneet elämään näiden käskyjen mukaan, vaan meissä asuva synti alkoi kyseenalaistaa käskyjä ja synnyttää houkutuksen toimia käskyjen vastaisesti. Aloimme nähdä käskyt rajoituksina varjeluksen sijaan ja kuvittelimme tietävämme Jumalaa paremmin, mikä on meille hyväksi.
Toisin kuitenkin kävi. Laki, jonka Jumala oli alun perin luonut meille elämän turvaksi, koituikin synnin myötä meille kuolemaksi ja erotti meidät Jumalasta.
Paavali kuvaa Roomalaiskirjeessä hyvin meidän ihmisten tuntemuksia omasta syntisyydestämme. Uskon, että jokaisen meidän elämässä on tullut eteen tilanteita, joissa olemme rikkoneet lähimmäistämme ja Jumalaa vastaan.
Olemme ehkä halunneet tehdä hyvää, mutta emme kuitenkaan ole päässeet irti pahasta. Näissä tilanteissa pyrimme usein selittelemään tekemisiämme ja ehkä vähättelemäänkin niitä. Päällisin puolin yritämme ehkä näytellä välinpitämätöntä, mutta sisimmässämme väärät tekomme saavat meissä aikaan häpeää, kovuutta, epävarmuutta ja surua.
Pahat tekomme ja syntisyytemme tulevat meidän ja Jumalan väliin erottaen meidät Jumalasta. Se
aiheuttaa meissä levottomuutta, sillä syvällä sisimmässämme kaipaamme takaisin Jumalan yhteyteen.
Jumala on luonut meidät omaksi kuvakseen ja elämään yhteydessä hänen kanssaan. Koska synti rikkoo meitä ja tulee meidän ja Jumalan väliin katkaisten yhteyden Häneen, Jumala vihaa syntiä.
Jumala rakastaa meitä niin paljon, että haluaa meidät takaisin yhteyteensä. Hän rakastaa meitä niin paljon, että oli valmis uhraamaan oman Poikansa, Jeesuksen, jotta me voisimme elää taas yhteydessä Häneen. Jeesuksen työn kautta, meillä on mahdollisuus saada syntimme anteeksi, pelastua ja elää uudessa, elävässä yhteydessä Jumalan kanssa.
Jeesuksen sovitustyöhön ja uuteen, elävään yhteyteen Jumalan kanssa, liittyy myös kuuliaisuus,
josta puhutaan tulevan sunnuntain toisessa raamatunkohdassa (Matt. 21:28-32). Kuuliaisuus ei synny hetkessä, vaan se on Pyhän Hengen työn tulosta meissä. Pyhä Henki synnyttää meissä halun lukea Jumalan Sanaa ja avaa meille sitä, jotta voimme ymmärtää lukemaamme.
Samaan aikaan Pyhä Henki tekee meissä työtään ja muovaa meitä vastaanottavaisiksi Jumalan Sanalle paljastaen ne asiat, jotka elämässämme estävät meitä kasvamasta Jumalan tuntemisessa. Pyhän Hengen työn tuloksena Jumalan Sana saa juurtua meihin ja omaksumme sen lupaukset ja kehotukset. Lopuksi Pyhä Henki myös rohkaisee meitä lähtemään liikkeelle ja seuraamaan Jeesuksen esimerkkiä eli olemaan kuuliaisia Jumalalle.
Tämä tie ei useinkaan ole helppo, mutta onneksi sillä ei tarvitse vaeltaa omin voimin, vaan voimme luottaa siihen, että Jumala on kanssamme ja johtaa askeleitamme. Kaatuessamme ja kompuroidessamme tiellä saamme turvautua Jeesukseen ja Hänen lupaukseensa: ”Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo.” (Joh: 8:12)
Emmi Pajunen
