Suomea piinasivat nälkä ja kulkutaudit suurten kuolonvuosien aikana 1695-1697. Ruuan puute ajoi Penttilän kylässä Orivedellä asuneen räätälin Eskill Erichssonin liikkeelle vuonna 1697. Hänen vaimonsa oli juuri kuollut, ja lapset sairastelivat. Monien muiden tavoin mies lähti vaeltelemaan kylästä toiseen kerjäten ja syötävää etsien.
Kauppilan kylässä hän pyysi Sara Grelsdotter -nimiseltä naiselta suolaa, mutta tämä kieltäytyi. Eskill esitti saman toiveen eräässä talossa Längelmäen puolella, mutta sielläkään ei suolaa hänelle suotu.
Hieman Eskillin vierailun jälkeen susi vei Kauppilasta kaksi lammasta, ja Längelmäellä kieltävän vastauksen antaneen perheen talo paloi. Orivedellä alettiin ihmetellä, oliko tämä vain sattumaa. Vai olisiko onnettomuuksien syynä se, että Eskill oli noitunut hänen pyynnöistään kieltäytyneet henkilöt?
Puhdasoppineisuuden ajalla 1600-luvulla tällaiset epäilyt olivat vakava asia. Ne kantautuivat Oriveden kirkkoherran Johannes Utterin korviin vuonna 1699, jonka jälkeen aloitettiin asian käräjätutkinta. Tapausta puitiin useita kertoja Oriveden ja Längelmäen käräjillä neljän vuoden aikana.
Lopulta lautamiehet ja käräjärahvas myönsivät, etteivät he voi vahvistaa Eskillin harjoittavan noituutta. Hänet vapautettiin kaikista syytteistä ja päästettiin viiden vuoden tauon jälkeen ehtoolliselle. Epäilyt julkituonut mies joutui sen sijaan maksamaan 20 kuparitaalerin korvaukset.
Kyseessä oli monessa suhteessa hyvin tyypillinen tuon ajan noituustapaus. Usein epäillyn väitettiin aiheuttaneen noitumalla sairauksia ja jopa kuolemia sekä omaisuuden menetyksiä ja muita onnettomuuksia. Suurin osa Suomen noituusepäilyistä kohdistui 1660-luvulle asti miehiin. Yliluonnollisuuksien toteennäyttäminen oli käräjillä vaikeaa, ja välillä syytöksen esittäneet henkilöt saivat itse sakon aiheettomasta ilmiannosta.
Oriveden noidan kuolemantuomio
Lähemmäs sata suomalaista kärsi kuolemanrangaistuksen noituuden perusteella. Teloitettuja ei Suomessa poltettu elävältä, ja ruumis joutui roviolle vasta mestauksen jälkeen. Kuolemantuomioita langetettiin alun perin suurempi määrä, mutta osa niistä muutettiin myöhemmin hovioikeudessa lievemmiksi rangaistuksiksi. Kaikkiaan 2 000 – 2 500 henkilön arvioidaan joutuneen maassamme oikeuden eteen taikuudesta tai noituudesta syytettynä 1500-1700-luvuilla.
Orivedeltä tiedetään ainakin yksi kuolemantuomioon johtanut noituustapaus. Eräs nainen sai tämän sanktion vuonna 1695, koska hän oli ehtoollisella ottanut öylätin suustaan ja purskauttanut viinin kankaaseen. Tiettävästi tämäkin alioikeuden langettama tuomio muuttui, eikä kuolemanrangaistusta pantu lopulta toimeen.
Siunatun ehtoollisviinin ja öylätin väärinkäyttö oli yleinen peruste taikuussyytöksille. Tiedetään esimerkiksi tapaus, jossa sotaan joutumista pelkäävä mies varasti öylättejä, koska uskoi niiden suojaavan luodeilta, jos ne kätki vaatteisiin.
Parannuskeinona sauna, viini ja kuolleiden luut
Orivedeltä tiedetään harvinaisempi taikauskon ilmenemismuoto vuodelta 1687. Kaksi naista oli piilottanut sairaat lapsensa alttaripöydän alle kirkonmenojen ajaksi. Toiveena oli, että papin lukemat siunaukset parantaisivat heidät.
Oriveden käräjillä käsiteltiin längelmäkeläisten miesten kiistaa joulun 1692 tapahtumista. Jahtivouti Mårten Jöransson syytti kahta miestä Vilkkilän kylästä sekä Längelmäen suntiota Erich Mårtenssonia taikuuksien tekemisestä Mårtenin hevoselle. Miesten väitettiin repineen hevosen rekipeitteen ja laittaneen sen hevosen päähän.
Kyse oli ilmeisesti pilanteosta, eikä niinkään noitumisyrityksestä. Ajan henki oli kuitenkin sellainen, että tämäkin teko tulkittiin taikuudeksi, ja tapausta puitiin oikeudessa useita kertoja.
Vanha lukkari Hendrich Mattsson ja hänen vaimonsa Walborg Hendersdotter olivat parantajan maineessa Orivedellä. Hendrich joutui syytettyjen penkille Oriveden käräjillä 1731 ja 1732, koska hänen epäiltiin yrittäneen parantaa erään naisen pitkäaikaisen päänsäryn taikakonstein Kuoreveden uhrikirkossa.
Parannusriitti oli pitkä ja monimutkainen. Se sisälsi muun muassa rukoilua, pään sivelyä kuolleiden ihmisten luilla, ehtoollisviinin nauttimista ja lopuksi saunomista. Tapaus arvioitiin niin vakavaksi, että sen käsittely ohjattiin Turun hovioikeuteen. Lopullisesta tuomiosta ei ole tietoa.
Kalaonnea köpittämällä
Oriveden seudun taikauskosta löytyy tuoreempiakin esimerkkejä. Kalastamiseen ja eränkäyntiin haettiin toisinaan onnea yliluonnollisin keinoin. Edla Juusela Längelmäeltä kertoi vuonna 1937 näin: ”Miehet tahtoivat naisia halailla tai kajota, kun kalastaan menivät, saadakseen hyvän kalaonnen. Sitä sanottiin köpittämiseksi.”
Yksi esimerkki maaseudun taikauskosta oli, että vuorokauden eri hetkien uskottiin sopivan kylvämiseen eri tavoin. Eräjärveläisen vuonna 1936 tallennetun ohjeen mukaan siemenet on kylvettävä silloin kun aurinko on nousussa, ei laskussa. Optimaaliseksi arvioitu ajankohta vaihteli paikkakunnittain, ja joissain pitäjissä annettiin toisenlaisia neuvoja.
Eräjärveltä kirjattiin vuonna 1904 muistiin ohjeita synnyttäville äideille. Synnytyksen käynnistyessä naiselta otetaan sormukset pois, ja hiusten palmikot avataan. Sen jälkeen luetaan loitsu, joka alkaa näin: ”Tule Luoja luotehesta ja päästä piika pintehestä, vaimo vattan vääntehistä.” Ohjeen mukaan synnyttäjälle piti antaa myös runsaasti viinaa, jonka ajateltiin olevan terveellistä ja voimistavaa.
Sami Tapanainen
Lähteet:
- Eilola, Jari 2003: Rajapinnoilla – Sallitun ja kielletyn määritteleminen 1600-luvun jälkipuoliskon noituus- ja taikuustapauksissa, s. 60
- Impola, Petteri 2015: ”Minä poltan hänet kautta seitsemäntuhannen perkeleen” – Taikuus, noituus ja kansanusko Ylä-Satakunnassa 1623–1750, s. 47, 54, 135, 136 ja 141. Pro gradu –tutkielma, Jyväskylän yliopisto, Historian ja etnologian laitos.
- Issakainen, Tenka 2012: Tavallista taikuutta – Tulkinta suomalaisten taikojen merkityksistä Mikko Koljosen osaamisen valossa. Väitöskirja, Turun yliopiston humanistinen tiedekunta. S. 158 ja 208.
- Kouvola, Karolina 2023: Pohjolan noituus – Magian historia Pohjoismaissa, s. 164
- Moilanen, Mikko 2021: Kohtalona mestauslava
Artikkeli on kolmas osa Oriveden ja sen lähiseudun vanhaa rikoshistoriaa käsittelevästä artikkelisarjasta.
Ensimmäinen osa Kuolemanrangaistukset Orivedellä – Tiedätkö, missä sijaitsi pitäjän mestauspaikka? on julkaistu 9.2.2024.
Toinen osa Synkempi osa paikallishistoriaa: Orivedellä tapahtui useita lapsenmurhia muutamassa vuosikymmenessä on julkaistu 25.2.2024
