Huittisissa koettiin huima vuoristorata, kakkoserässä syntyi kyseenalainen ennätys – ”Ehkä siinä vaan tulee sellainen kierre, ettei kukaan onnistu”

OrPon libero Emilia Putkisaari kuuluu joukkueen kokeneeseen kaartiin, onhan hän syntynytkin 1998, kun moni muu on 2000-luvun lapsia. Arkistokuva: Juha Jäntti

Ensimmäinen puolivälierä Huittisten Tahto Areenalla oli paikoin hyvinkin kylmää kyytiä OrPon naisten liigajoukkueelle. OrPon voittamat kaksi erää olivat varsin tasaisia, piste pisteeltä edettiin tasatahtia, mutta loput kolme erää ”jostakin ihan muualta”, kuten pelaajat itse totesivat ja pisteetkin kertovat.

Valmentaja Fabio Menta kuvaili lehdistötilaisuudessa menon olleen niissä niin hullua, että olisi tarvittu jo psykiatria.

Joukkueet urakoivat siis täydet viisi erää, ja kotijoukkue LP-Vampula vei voiton erin 3–2 (24–26, 25–6, 23–25, 25–12, 15–4).

Erityisesti kakkoserän kuusi pistettä OrPolle lienevät kyseenalainen ennätys. Onkohan edes runkosarjassa mikään joukkue jäänyt erässä noin vähille pisteille? Se kertoo myös siitä, että tuossa erässä ei OrPolla oikein mikään onnistunut, LP-Vampulalla taas suunnilleen kaikki.

Paljon paremmin ei sujunut neljännessä erässä, samoin päätöserässä joukkueet olivat aika lailla eri planeetalta lukuun ottamatta hyvin hetkellisiä onnistumisen välähdyksiä.

Kova kolmikko verkon toisella puolella

Kun kotijoukkue sai ensimmäisen erän takkuilun jälkeen vastaanottonsa kuntoon, OrPo oli hätää kärsimässä. Erityisesti LP-Vampulan ulkomaalaiskolmikko oli rautaa, runkosarjan piste-ennätyksen tehnyt Cheyenne Jones kirkkaimpana helmenä tehoin 37/+30. Häntä avustivat tehokkaasti Kate Brennan 14/+14 ja monessa aiemmassa kohtaamisessakin pitelemätön Jovana Biberdzic, 11/+6.

Heidän hyökkäyksensä olivat myrkkyä OrPolle ja todella vaikeasti nostettavissa, tosin OrPon libero Emilia Putkisaari teki useita haamupelastuksia. Hänet palkittiinkin aiheellisesti OrPon parhaana pelaajana.

Hankalia nostettavia olivat myös Linnea Kuuselan hyökkäykset, 11/+10. Syöttöruudussa taas viihtyivät pitkään Ella Aalto ja Lotta Kukkonen.

OrPon pelaajien pistesaaliit jäivät alas

OrPon monet hyökkäykset olivat varsin pehmeitä ja helposti peliin nostettavia, joten pisteetkin jäivät huomattavasti vähempään. Eniten keräsi hakkuri Milka Stijepic, 15/+8, ja runsaasti hyökkäyksiä urakoi myös Teija Vuorenmaa, 13/+1, jota työllistettiin myös vastaanotossa. Ada Aronen teki pisteet 9/+2, mutta hänet vaihdettiinkin kentälle vasta toisessa erässä. Nea Subotic aloitti pelin muutamalla reippaalla hyökkäyksellä, mutta hyvät otteet harvenivat ja hän päätyi pelin loppupuolella vaihtopenkille.

Päävalmentaja Fabio Menta kokeili kentällä molempia passareita. Hetkittäin se tepsikin, mutta tällä kertaa edes Jenna Ylivainion tutut toisen kosketuksen yllätykset eivät uponneet kenttään. Selostajan sanoin LP-Vampula tuntui ”kairaavan” liki mahdottomatkin pallot peliin.

Ässät menivät kotijoukkueelle 6–2, syöttövirheet OrPolle 12–11. Vastaanottoprosentti oli molemmilla joukkueilla 36, mutta hyökkäyksissä LP-Vampula peittosi OrPon 49–30. Torjuntoja OrPolle merkittiin vain kolme, vastustajalle 13.

Paluumatkalla ei kuitenkaan annettu alakulon hiljentää totaalisesti, kertoi kapteeni puhelimessa.

– Yhdessä mietitään, mikä meni pieleen ja mikä voisi parantaa. Mahdollisuuksia tulee vielä, eikä ne pelit tähän lopu, kertoi joukkueen bussista kotimatkalla tavoitettu libero Emilia Putkisaari.

Epäonnistumisten kierre saatava poikki

Entä mikä niissä huonoissa erissä mätti?

– Ehkä siinä tulee vaan kierre, ettei kukaan onnistu, ja Vampula sai myös onnekkaita pisteitä. Meidän peli on aiemminkin ollut aaltoliikettä tällä kaudella. Tiedämme kuitenkin, mitä tehtiin hyviin ja missä onnistuttiin. Syöttö oli ajoittain ihan kelvollista, ja joissakin kohdissa, kuten siinä kolmoserän loppuhetkillä oli tarpeeksi rohkeutta omiin ratkaisuihin, hän puntaroi.

Seuraava peli on edessä jo perjantaina Orivedellä.

–Välipäivinä käyn töissä, mutta pelipäivät olen ottanut vapaaksi. Tähän työnantajalla on riittänyt hyvin ymmärrystä, kertoo Orivarsan vuoropäiväkodissa varhaiskasvatuksen opettajana työskentelevä Emppu.

Kapteenina hänen oletetaan myös tsemppaavan koko joukkuettaan.

– Eikä pelkästään sillä, mitä puhuu, mutta ennen kaikkea mitä tekee. Omalla tekemisellä on näytettävä, mihin pystytään. Tänään oma peli kulkikin ihan ok, ja siitä jatketaan, tuumasi Emilia Putkisaari kotimatkalla Huittisista.

Nyt jos koskaan joukkue tarvitsee myös katsojien tukea ja kannustusta.

Juttua on muokattu 13.3. 2024 klo 23.10: korjattu kuvatekstiin Emilia Putkisaaren syntymävuosi oikeaksi.

Leave a Comment