OrPon naisten lentopallon liigajoukkueen manageri Mika Putkisaari jättää tehtävänsä ja vetäytyy samalla tyystin ”eläkkeelle” seurakuvioista. Hän kertoi aikeestaan seurajohdolle jo puolitoista vuotta sitten, ja aikataulu täsmentyi talven mittaan. Nyt on aika asettaa etusijalle oma terveys ja leipätyö yrittäjänä.
Korkeakoskelta kotoisin olevan Putkisaaren taival OrPossa alkoi vuonna 1982. Hän pelasi C- ja B-pojissa neljä kautta ja oli mukana voittamassa kahta SM-hopeaa. Joukkuekavereina oli myöhemmin tunnettuja pelimiehiä, kuten Seppo Hoivala ja Arto Lähteenmäki.
Väliin tuli muita kiinnostuksen kohteita, mutta Jyrki Viskari pyysi hänet mukaan lentopallojaostoon vuonna 1991. Tuosta alkanut vajaan kymmenen vuoden rupeama oli seuran huippuaikaa. Naiset saavuttivat ainoan SM-kultansa vuonna 1997. Niinä aikoina tuli myös SM-hopeaa ja Suomen cupin mestaruuksia.
Uudelleen Putkisaari tuli seurakuvioihin vuonna 2015, alkuun lentisjaostoon ilman kytköstä liigajoukkueeseen. Kuulutuksia hän tosin alkoi jo pian hoitaa. Putkisaari sai manageripestin nelisen vuotta sitten, kun pitkäaikainen manageri Jouko Ronkainen jäi sivuun.
– Ilmoitin heti alkuun, että en ota tästä mitään pysyvää hommaa. Joken jäädessä pois minulla oli aika tavalla tietotaitoa siitä, miten asioita hoidetaan. Kun kevät oli jo pitkällä, oli pakko saada vauhdilla joukkuetta kokoon seuraavalle kaudelle. En kuitenkaan tehnyt tätä pakon sanelemana, vaan muutos tuntui silloin luontevalta.
Päätös irtaantumisesta kypsyi puolitoista vuotta sitten, ja tämän hän kertoi myös seurajohdolle. Lopullisesti hän vahvisti asian tammikuussa.
– Minulla on perussairaus, jonka vuoksi joudun laittamaan terveyden monen muun asian edelle. En kestä sitä jatkuvaa painetta, joka managerilla on koko ajan. Myös siviilityö yrittäjänä on hoidettava. Aika on mennyt lentopallon parissa niin, että en ole ehtinyt omiin töihini juuri lainkaan.
Pelaajista pidetään huolta
Pienessä seurayhteisössä managerin tehtäväkenttä sisältää lähes kaikkea maan ja taivaan väliltä. Päätehtäviä ovat pelaajahankinnat ja -sopimukset. Myös ainakin puolet varainhankinnasta on ollut managerin kontolla, kun muut jaoston jäsenet ovat vastanneet toisesta puolikkaasta.
– Sitten tässä on käsittämättömän paljon hyvin pieniäkin asioita. Joukkueissa on nuoria pelaajia, joilla ei ole kaikista käytännön elämän asioista vielä tietoa ja kokemusta. Jos pelaajan auto ei käynnisty tai asunnossa hana vuotaa, he soittavat yleensä ensin managerille.
OrPossa on vaalittu sitä periaatetta, että pelaajista pidetään hyvää huolta, ja heidän asioitaan hoidetaan. He eivät jää omilleen sen jälkeen, kun sopimus on tehty. Managerin puhelin on päällä joka päivä kellon ympäri.
– Olen noudattanut sitä periaatetta, että kaikki pelaajat ovat samanarvoisia, pelisuorituksista riippumatta. En ole joutunut kenenkään kanssa koskaan riitoihin. Olen halunnut huolehtia pelaajista ja olla tasapuolinen kaikkia kohtaan.
Pelaajien siviilielämän asioiden hoito on osaltaan yhdessäeloa ja joukkuehengen rakentamista, yhdessä viihtymistä. Kun joukkueella ovat asiat hyvin, silloin managerillakin on yleensä kaikki hyvin.
Suurin syy siihen, että Putkisaari on ollut viime vuosina tiiviisti mukana OrPossa, on ollut hänen tyttärensä Emilian pelaajaura. On tuntunut mielekkäältä laittaa itseä enemmänkin likoon, jotta tytär ja joukkue pärjäisivät mahdollisimman hyvin.
Lentopalloilu on ollut vahvasti koko perheen projekti. Mikan puoliso Minna Putkisaari on pelannut pitkään ja oli mukana mestaruusjoukkueessakin. Takana on paljon yhdessä tehtyä OrPon ja lentopalloilun hyväksi.
– Kyllähän tämä jonkinasteista hulluutta vaatii. Mutta toisaalta olen myös saanut tästä tehtävästä paljon. Seura on antanut tilaisuuden tehdä asioita yhdessä mukavien ja tekevien ihmisten kanssa.
Osa motivaatiosta tulee siitä, että Putkisaari on halunnut auttaa pelaajia eteenpäin heidän urallaan.
– En ole valmentaja, mutta minulla on melko syvällinen näkemys lajista. Analysoin pelaajia ja sitä, miten he voisivat kehittää itseään. Olen etsinyt junnuista potentiaalisia pelaajia ja rakentanut heidän urapolkuaan.
Kuuluttajasta selostajaksi?
Jos joukkue pelaa niin hyvin kuin mihin kyvyt riittävät, lopputuloksella ei ole Putkisaarelle kovin isoa merkitystä. Paremmalle joukkueelle häviäminen on hyväksyttävää. Sitä hän inhoaa, jos joukkue häviää huonommalleen siksi, että peliasenne ei ole kohdallaan.
– Viime kaudella pelasimme hyvin puolivälierät Hämeenlinnaan vastaan. Kaudesta jäi hyvä mieli, koska joukkue antoi parastaan silloin, kun sitä tarvittiin. Tänäkin vuonna meille kuoriutui isojen vaikeuksien kautta puolivälieriin joukkue, joka taisteli ja antoi kaiken mitä sai itsestään irti.
Se aina hiukan pohdituttaa, että jos sellaisen asenteen olisi saanut ulos aikaisemmin, koko sarjan lopputulos olisi voinut olla erilainen.
– Nyt Vampulassa lopputuloksen ratkaisi se, että kahdesta väsyneestä joukkueesta toisella oli ihan järjetön halu voittaa. Oli sitä OrPollakin, mutta Vampula veti itsensä ihan loppuun ja antoi kaikkensa. Oli OrPollakin monta zombia kentällä pelin jälkeen, sinne jätettiin kaikki mitä rahkeista löytyi.
Työ liigajoukkueen kanssa jää taakse, mutta Putkisaari aikoo seurata rakkaaksi käynyttä lajia tiiviisti jatkossakin. Ensi talven kausikortti on ostoslistalla.
– Annan OrPon organisaatiolle edelleen henkisen tukeni. Soittaa saa, kun on kysyttävää. Uusien tekijöiden ei kannata opiskella kaikkea kantapään kautta. Kerron mieluusti, jos joku haluaa tietoa ja tukea.
Uusi aluevaltaus oli äskettäin yhden ottelun selostaminen Ruutu-kanavalle, ihan omaksi huviksi. Pohjat olivat sikäli kunnossa, että Putkisaarella on vahva lajin perustuntemus, ja hän tuntee myös pelaajat suoraan ulkonäöltä.
– Tämä eka kerta meni aika jännittämiseksi. Kuuluttaminen ja selostaminen ovat ihan eri asioita. Kuuluttaja on pallojen aikana hiljaa, mutta selostaja voi puhua vaikka kuinka. Tykkäsin kokemuksesta, mutta en vielä osaa sanoa, olisiko siitä ihan jonkinlaiseksi uudeksi uraksi asti.
