Tuulivoimayhtiöt ovat aika pitkälle erikoistuneet alle 10 voimalan keskittymiin asutuksen lähistölle, niin myös Orivedelle suunnitelluissa myllyissä. Tämä ei ole sattumaa, koska alle 10 voimalan ryppäissä lupamenettelyä on kevennetty, eikä vaadi esimerkiksi ely-keskuksen mukaantuloa.
Vaimoni syntymäkunnassa Leppävirralla suomalaiskansallisen Ilmattaren nimellä toimiva sveitsiläinen sijoitusyhtiö haki ja sai luvan kuudelle voimalalle asutuksen liepeille. Lupia hakenut suunnittelutoimisto vääristeli tutkimuksen tulokset ja esimerkiksi meluarvot ylittyivät selvästi. Voimayhtiö venkoili pari vuotta, lupasi sitä sun tätä ja jopa kielsi omat tutkimuksensa. Viimein Keski-Savon ympäristölautakunta määräsi tuulivoimayhtiön hakemaan uuden ympäristöluvan. Vaatimusta tehostettiin uhkasakolla.
Kalajokea on hehkutettu Suomen tuulivoimapääkaupunkina ja sinne on rakennettu ehkä eniten voimaloita Suomessa. Kalajoen kaupunginvaltuusto äänesti kuitenkin Kokkokankaan tuulivoimakaavan nurin kokouksessaan 16.6.2020. Kaupunki erehtyi kysymään kaavasta asukkaiden mielipidettä ja ylivoimainen enemmistö vastusti lisärakentamista. Mainittakoon, että yhtenä kaavan päävastustajana toimi vihreiden viime kauden kansanedustaja. Paikalliset asukkaat, jotka ovat saaneet kokemuksia voimaloista ja niiden todellisista haitoista, ilmoittivat selväsanaisesti, nyt riittää valehtelu ja vääristely.
Suomessa ei ole varsinaista tuulivoimalainsäädäntöä, eikä esimerkiksi voimaloiden suojaetäisyyttä asutuksesta ole määritelty ja muun muassa melumittaukset tehdään tarpeen mukaan. Tuulivoimateollisuus vastustaa kiivaasti kaikenlaista säätelyä, uhkaahan se suitsia hyvää bisnestä. Voimayhtiöiden palkkaamat konsultti- ja suunnitteluyhtiöt arvioivat ja mallintavat voimaloiden vaikutukset tilaajan toivomusten mukaisesti. Arvioidessaan näitä lausuntoja, pitäisi päättäjillämme olla aina selvillä, kukas nämä viulut maksaa.
Sen lauluja laulat, kenen leipää syöt.
Kullervo Erkkilä
