Vanhat helmet pääsivät katon alle suojaan – erikoisajoneuvojen ostajat tulevat kaukaakin valmisteltuaan kauppaa ensin etänä

Matti Patrosen silmäterä on tämä Cadillac De Ville vuodelta 1953, mutta hän ei ole hätäillyt sen myynnillä. Nyt silläkin on hintalappu. Tyylikkäästi patinoitunut autokaunotar pääsi uudessa toimipaikassa katon alle. Vieressä venäläinen moottoripyörä vuosimallia 1952. Kuvat: Anne Kotipuro.

Suorastaan enteellinen oli Matti Patrosen vauvakirjaan liimattu Aku Ankan auton kuva. Sen hän oli itse pikkupoikana leikannut, autoista kun mies piti jo silloin. Autot olivat hänellä pitkään harrastus samoin kuin raviurheilu, mutta autoista tuli ammatti.

Oman autoliikkeen perustamisesta tuli maaliskuussa 20 vuotta, mutta yrittäjyyttä hänellä oli takanaan jo kymmenkunta vuotta ennen sitä maanviljelyn ja maatilamatkailun puolelta. Syyskuun alusta Patronen siirsi autokauppansa Niemelän serkuksilta vuokrattuun tilaan Mäntäntien varteen. Nyt kelpaa talvea odotella.

– Vanhalla Kesoililla Oriveden asemanseudulla minulla oli hyvä paikka, mutta siellä ei ollut sisätiloja ajoneuvoille, mikä oli talvella hankalaa. Kun joku on tulossa katsomaan autoa, saan ne sisälle lämpimään, missä niitä on helpompi syynäillä, Patronen iloitsee.

Patrosen puheille eivät välttämättä tule perusjapsia tai perheautoa hakevat, sillä hänen ominta alaansa ovat harrasteajoneuvot laidasta laitaan, pääasiassa amerikkalaiset. Vanhempia Mersuja ja Volvojakin menee. Yhteen aikaan hän vietti USA:ssa parikin kuukautta vuodesta. Edelleen hän tekee sinne vähintään yhden matkan vuodessa, vaikka taala ei olekaan enää halpa.

– Pääasiassa käyn Floridassa, missä on tuttuja vuosikymmenten takaa. Keväällä poispääsy meni vähän täpärälle, Suomeen tehtiin paluumme jälkeen enää kaksi lentoa.

Kaupanteko siirtynyt nettiin, mutta lopullinen päätös vaatii näkemisen

Autokaupoista 90 prosenttia tehdään nykyään netissä. Siellä on helppoa etsiä ja seuloa autoja kiertämättä puolta Suomea. Viimeinen silmäys tehdään kuitenkin yleensä paikan päällä.  Erikoisajoneuvojen ostajat tulevat kaukaakin valmisteltuaan kauppaa ensin etänä.

– Koska olen käytännössä tässä yksin, sovin näytöt enkä päivystä tässä jatkuvasti, Patronen selvittää.

Myytävistä autoista yhä useampi tulee kotimaasta, sillä harrastajien verkosto on rakentunut vuosikymmenten varrella.

– Pointtina näissä on, ettei tällaisten autojen hinta putoa kuten perusauton, vaan useimmiten nousee. Tavallaan ne ovat siis sijoitus. Bensiininkulutusta näissä on turha tuijottaa, koska ajokilometrit jäävät niin pieneen, ettei se ratkaise.

EU:n ulkopuolelta tuodessa autoon lyödään tullimaksut päälle, mutta isosta maasta riittää kalustoa tuotavaksi. Harrasteajoneuvoja löytyy hyvin myös Ruotsista, mutta siellä hinnat ovat suhteellisen korkealla.

– On oltava vahva tuntuma siitä, mitä kannattaa maksaa. Hyvä ohjenuora on ostaa sellaista, josta itsekin tykkää, silloin on helppo perustella toisellekin. Kyllä oma maku hankintoja ohjaa, hän sanoo.

Hommaan on oltava hengen palo

Sen verran työlästä nettiä on kuitenkin kaivella ja kierrellä maailmalla, että siihen on oltava hengen palo – kuten heinänviljelyyn tai raviurheiluun, joita Patronen myös harrastaa nykyisen avovaimonsa kanssa Hasalan tilalla Eräslahdessa. Näissä kaikissa harrastus ja työ lyövät kättä toisilleen.

Aiemmin Patrosella oli myös vuokrattavaksi muun muassa matkailuautoja, kuljetustrailereita ja muuttokuorma-autoja. Vieläkin löytyy kuorma-auto muuttopuuhiin, mutta tämä kesä mentiin ilman matkailuautojen vuokrausta, vaikka kysyntää olisikin ollut. Matkailuautoista kiinnostus on vaihtunut erikoisautoihin ja vanhempaan kalustoon. Lisäksi hän on viitisen vuotta vuokrannut peräkärryssä kulkevaa kylpytynnyriä.

Moottoripyöriäkin hän toi aikanaan maahan, mutta niiden markkinat on nykyään niin kyllästetty, että esimerkiksi Harrikoita saa jo hyvin Suomestakin.

– Kun nyt tilaa on, varmaan jatkossa tulee olemaan ihan käyttöautojakin myynnissä. Uusi paikka antaa mahdollisuuksia, samoin vieressä kulkeva vilkas tie.

Ohikulkijoita on kiinnostanut myös New Yorkin poliisin sisäänajama amerikkalainen poliisiauto vuosimallia 1963. Se vaatii kuitenkin vielä pientä laittoa, ennen kuin voidaan laittaa myyntiin.

”Vanhat autot ovat varmatoimisia ja paksupeltisiä”

Autotapahtumissa kulkevat nykyiset ja tulevat asiakkaat, joten Matti Patronen pyrkii käymään niissä myynnissä olevilla autoillaan. Välillä iskee valinnan vaikeus, mihin mennä.

Harrasteautojen kanssa touhuamiseen liittyy vahvasti myös korjaaminen ja ylläpito.

– Mutta vanhat autot ovat niin yksinkertaisia, ettei niissä juuri ongelmia ole. Ne ovat monin tavoin varmempitoimisia, siksi itsekin ajan mieluummin vanhalla autolla, kun siinä eivät ei häiriövalot pala.

Kaikki rahoitusyhtiöt eivät suostu vanhempia autoja rahoittamaan, mutta Patrosella on suhteet yhteen, joka niin tekee. Päätöksen saa saman tien, kun asiakkaan tiedot naputtelee yhtiöön.

Katon alla on parikin Cadillacia, vuoden 1978 Cadillac Eldorado ja Cadillac De Ville vuodelta 1953. Patronen pitää merkistä, jossa on paksut pellit ja jo 1950-luvulla aikanaan hyvin edistyksellistä tekniikkaa, kuten automaattinen valojen vaihto lähivaloille.

Alkuaikoina Cadillacin nokalla tuulta halkoi tämä naishahmo, mutta jo 70-luvun malleissa se on vaihtunut vaakunamalliin.

Leave a Comment