Onhan tämä poikkeuksellista aikaa. Kun pandemiasta alettiin uutisoida, se koski meille kaukaista Kiinaa. Sitten se yhtäkkiä oli Euroopassa ja niinpä hyvin pian Suomessa. Itsellemme suurin vaikutus oli Uudenmaan sulkeminen. Tosin sulkemisen aikaan ei vielä mökkikausi ollut alkamassakaan. Ajelimme sitten Uudenmaan rantoja tutkien, muun muassa Fagervikissä ja Sipoossa.
Lastemme perheissä alkoivat etätyöt ja samoin lastenlasten kouluissa etäopetus. Poikamme auton kesärenkaat oli meillä talvisäilössä ja aikanaan sitten veimme ne heille. Parkkipaikalla kohdattiin turvavälejä noudattaen ja renkaat vaihdettiin. Tyttäremme poika, Atte täytti 15 vuotta ja me kahden suvun jäsenet vietimme virtuaalisynttärit.
Sitten rajoitukset helpottuivat ja varovasti aloimme kyläillä. Mökkikausikin alkoi ja siellähän me Vinkiällä koimme olevamme aikalailla turvassa. Kun noista ravintoloista ja suurista yleisötilaisuuksista varoteltiin, niin eipä nämä meidän paikkoja muutenkaan ole.
Isommat lapsenlapsemme olivat ilman kesätöitä ja me suunnittelimme heille maalaustöitä mökillä. Silloin tulivat ne mahdottomat helteet, joten isommat maalaushommat jäivät tekemättä. Mutta tuo 15 vuotias Atte-poika osoittautui muuten toimeliaaksi. Kaatelin pari koivua ja pätkin ne. Atte pilkkoi suurimman osan. Nyt on puita liiteri puolillaan.
Eräänä päivänä hän ilmoitti haluavansa mennä soutelemaan vaikka yksin. Näin kävi, mutta pian hän tuli takaisin, roikottaen melkoista haukea. Kun se virveli oli siellä veneessä, niin eipä malttanut olla heittelemättä. Ensimmäinen itsenäisesti saatu hauki. Koukusta irrottaminen ja kolkkaaminen on tähän asti ollut minun tehtäväni. Ensi kesänä harjoittelemme fileerausta.
Kävimme sentään ulkomaillakin tuttavapariskunnan kanssa. Latvian Jurmalassa. Autolla ajettiin, kun sitten saimme ajella sielläkin ominpäin. Riian läpiajo on aina seikkailu, mutta nykytekniikka onneksi opastaa. Gaujan kansallispuiston yli menimme köysiratavaunulla ja muutoin ajelimme siinä ympäristössä Siguldan ja Turaidan kaupungeissa.
Mökkikausi alkaa hiipua. Vaikka vielä tarkenisi, niin pitkät pimeät illat tympivät. Onhan meillä aurinkosähköllä toimiva telkkari, mutta ei sitäkään jaksa joka ilta tuntikausia töllöttää.
Pandemian suhteen elämme odotuksessa. Millaisia rajoituksia tulee lisää ja mahtaakohan Uudenmaan raja mennä jälleen kiinni? No, syksy ja talvi ovat edessä, joten liikkumisemme vähenee taas.
Nyt suosittelen lukijoille luettavaksi Veikko Huovisen ”Hamsteria”. Sen mottona on toiveikas talvimieli.
Hannu Järvinen
Mäntsälä
